Hei! Pystyisiköhän tämän kakun pakastamaan ilman kiillettä. Meillä on rippijuhlat kesäkuussa ja kova suunnittelu menossa…

peppi_maria: Onpa kaunis ja hienosti onnistunut kakku, Onnea päivänsankarille ja leipurille 😀

No nyt on maisteltu ja hyvin onnistui laktoositon&gluteeniton kakku 😊 Toffeena oli ainakin citymarketeissa myytävä Savitor lehmätoffee. (Kuvan kakkuun taisi tulla kiillettä vähän paksu kerros, kun osan aineksista laitoin yksittäisiin annosmaljoihin. Ei ihan suhde säilynyt 😄)

Kiitos vastauksesta! Nyt on kakku jääkaapissa kiillettä vaille valmiina. Tällä kertaa noista minun laktoosittomista toffeista tehty kastike vatkautui paljon paremmin. Ehkä testikerralla asiaan vaikutti, kun oli niin pieni määrä kastiketta. Ylihuomenna maistellaan, mutta uskon kyllä tänään näkemäni perusteella, että hyvin onnistui. Jos näin, niin siinä tapauksessa tämäkin ohje taipuu hyvin gluteenittomaksi ja laktoosittomaksi! 🙂

Heippa! Meinasin kokeilla tätä gluteenittomana ja laktoosittomana. Muilta osin tiedän kyllä onnistuvan, mutta fudge-kastike tuottaa päänvaivaa. Aion käyttää Halvan ”aito lehmätoffeeta”. Rakenteeltaan se on pehmeää, mutta ei niin huokoista, kuin irtokarkkien fudget. Olisikohan lehmätoffeessa käytetty enemmän glukoosisiirappia.

Keitin jo pienen kokeiluerän kastiketta ja seuraavana päivänä vatkasin. Tavallaan lähti vatkaantumaan, mutta kuohkeaksi vaahdoksi ei muuttunut. Ehkä vähän liian tiukkaa tavaraa, aavistuksen sitkeyttäkin. Mietin voisiko auttaa, jos toffeen määrää vain vähentäisi? Vai mitenköhän sitä lähtisin varsinaiseen kakkuun kokeilemaan. Onko ideoita? 🙂

Becu64:n kommenttiin. Olisin myös ostanut toisenlaista lemon curdia, jos en olisi lukenut kommentteja. Jos on muitakin meitä, niin voisi olla hyvä ainesosiin vääntää rautalangasta mistä tuotteesta kyse 😀

Täytin gallerian, ”sori siitä” 😀 Tuopas sopii hyvin uuden presidentimme puolisonkin kakkuhetkeen – ovathan he huumorintajuista väkeä 🙂
Asiaan: Olipas mielenkiintoinen projekti jälleen. Kaikki tuntui sujuvan täydellisesti. Fudgeseoksen jäähdytin pakastimessa. Ensin ikkunalla kuumuus pois, sitten kuppi pakkaseen. Oli muutaman tunnin ja tosi kylmää sitten; vatkautui erinomaisesti.

Sitruunakreemi! Sanat eivät riitä kertomaan, miten olin pakahtua ilosta, kun tieto siitä tuli, ja kun sitä isosta kaupasta löytyi! Vau! Maku on tyrmäävän ihana tällaiselle sitruuna-fanille. Täytteeseen lisäsin hiukan kuoriraastetta ja liivatteet sulatin raakaan sitruunamehuun. Oi että 🙂

Ruusulimonadista en ole kuunaan kuullut ennen tätä ohjetta. Eihän sitä pikkukaupassa ole. Ideoin hetken. Grandi vadelmamehua 2 purkkia. Siinä se. Aivan hitusen lisäsin joulunpunaista pastaväriä, kun ainoa punainen, mitä kotona on. Kiilteen väri syveni yön aikana jääkaapissa laimeasta ihan kivaksi. (Muoks. Kuvissa oranssiin taittaa väri🤔, mutta vadelmamehu ei oranssia!)

Ruusut. Enpä ruvennut ostamaan ruusuja nyt. Tein mansikkasoseesta ja kermavaahdosta Naistenpäivän muffinsien ohjetta lainaten ”kiemurat”, joiden päälle löytyi kultasuihketta juhlavuutta tuomaan. Ovatpa syötävät ”ruusut”, vaikka tottakai aidot ovat upeat ja juhlavat. Mutta jos Ensimmäinen nainen tulee, niin eipä tarvitse kukkia sivuun nostaa 😀

Kuvat. Muistin äitini 1950-luvulla merkkaaman liinan, joka pääsi esille kuviin. Vuosikymmeniä kaapin perällä olleet ruusukuvioiset kahvikupit ja etenkin kakkuasetti runsaine ruusuineen oli nyt hyvä muistaa ja nostaa esille 🙂

Tällainen tarina tällä kertaa. Paljon kiitoksia Kinuskikissalle tästäkin ohjeesta. 😀