Wiener nougat -konvehdeissa minulle maistuu nostalgia ja lapsuuden mummila. Nämä konvehdit kuuluivat lähtemättömästi mummilan joulunaikaan ja usein muihinkin juhlahetkiin. Konvehtirasia oli esillä aina samassa paikassa, matalan piirongin päällä, jonne pikkutyttökin ulottui ojentamaan kätösensä. Lukemattommat kerrat olen käärinyt hopeisia (kuten ne vielä silloin olivat) käärepapereita suklaaherkun ympäriltä. Ja sen jälkeen katse äitiin: saanko mennä ottamaan vielä yhden? Nämä suklaat olivat erityisesti vaarin suosikkeja ja usein hän halusi hemmotella minua antamalla rasian lahjaksi. Liekö noista lapsuusmuistoista peräisin, että nougatsuklaa on yhä minusta kaikkein parhainta suklaata. Vaari katselee leivontatouhujani nyt jo pilvenreunalta käsin, mutta ajatuksissani leivon vaarille tämän kakun. Siihen taikinaan lisään vielä reilusti rusinoita, sillä ne olivat toinen vaarin mieliherkku.