tyttis: Kinuskikissa vastaa varmasti valmiiden suklaatikkujen osalta. Minun lähikaupassani ei sellaisia ollut, joten suolatikkuja kastoin sulattamaani tummaan suklaaseen. Katkaisin lyhyemmiksi ensin. Vähän tukevat piikit tuli, mutta toimi hyvin. Suolaisuus ei esim. maistunut yhtään. (Alempana viestissä kerronkin.)

Moikka. Mistä tuollaisia suklaatikkuja voi ostaa?

Kinuskikissa: No kiitos! Kiva oli tehdä. Ja tytär ilahtui / yllättyi kuvat saatuaan, kun toiveensa täytettiin täällä vanhempien luona, vaikkei hän itse päässytkään maistelemaan 🙂 Hieno päivä, hienot muistot 🙂

mari-johanna: Kiitos 🙂 Tunnustan, että minulla oli suuria vaikeuksia pystyä leikkaamaan siiliä. Pääpuolesta en pystynyt aloittamaan…ja kun tuijotti jääkaapissa, oli pakko kääntää sitä :/ Hyvää on ja yllättävästikin ei ällö-makeaa, kuten äkkiä luulisi.

Pellavapaita: Niin, kyllähän se niin on, että aikuiset lapsetkin saavat niitä synttäritoiveita esittää ja kun laadunvalvonta hoituu pienempien toimesta niin leipuri itse voi vain kääriä hihat ja ryhtyä toimeen eli leipomaan!! 🙂
Valloittava siili rynnäkkö galleriassa! 🙂

Kuvarynnkön tein, että avautui siili-galleria 🙂

Aikuinen kuopuksemme esitti keväällä toivomuksen siilikakusta synttärinään. Hän ei päässyt toiselta paikkakunnalta kakkujuhliin, mutta yllätykseksi hänelle kuitenkin tein siilikakun 🙂

Mutakakku tuoksui ja houkutti lähes ylivoimaisesti uunista tultuaan. Oli melkein pakko ottaa sitä vaniljajäätelön kanssa. Mutten ottanut. Olen ylpeä 🙂

Pieni lapsenlapsi katsoi silmät ymmyrkäisenä, kun mummu hanskat käsissä lapioi mutakakun kasaan lautaselle ja alkoi vääntää uuteen asentoon. Pieni nokare päätyi hänen maisteluunsa, ja oitis hän ymmärsi yskän: mudasta tulossa herkku-herkkua:)

Kermavaahdon sekaan lisäsin muutaman rivin sulatettua Pandan tummaa suklaata. Vaahto ei jämähtänyt, mutta tuli kiva pohjaväri ja ajattelin, että suklaa hieman tukevoittaakin vaahtoa. Pelotti vatkata kermaa kovin paksuksi, koska on hurja hellesää, ja voiksihan kerma äkisti menee silloin. Nyt tuli mukava vaahto, suklaalisän kera.

Piikkien keksiminen oli kiinnostavaa. Päädyin lopulta siihen, että suolatikut katkaisin ja kastoin suklaasulaan. Tuppasi vain tulemaan paksu kerros, ja vaikka lusikalla kaaputin varoen liikaa aina pois, tikut ovat maaseutu-mallia 🙂

Pinseteillä asettelin jokaisen tikun paikalleen. Mitenpä muuten märkää suklaatikkua olisi käsitellyt. Kakun sisälle mennyt pää ei ole suklaassa kastettu toki.

Hyvää on kakku. Ja voin sanoa, että 4 dl kuohukermaa tuntuu paljolta noinkin pieneen kakkuun, mutta kyllä se kaikki kannattaa vatkata ja levittää kakulle. Tasapainottava tekijä se on, kuten Kinuskikissa sanookin. Eikä tullut liikaa makeutta, vaikka laitoin vähän tummaa suklaata kermavaahtoonkin. Vaikka siis onhan kakku makea 😀 kuten mutakakku on. Kiva ohje, kiva kakku 🙂