Mansikka-suklaakakku

Rantakelit jäivät tänä kesänä vähiin, mutta pääseehän biitsille tälläkin tavalla. Tein kakun taloyhtiömme pihajuhliin, joissa rantateema oli oleellinen. Täytin kakun samalla tavalla kuin mansikkakakunkin, joten reseptit ja täyttämisen vaihekuvat kannattaa katsastaa sieltä.

Kokeilin kakkuun lukijalta (kiitos I.K.!) saamaani kääretorttupohjan ohjetta. Joitain kääretorttupohjia on moitittu siitä, että ne maistuvat liian vahvasti kananmunalta. Tässä pohjassa kananmuna ei maistunut kyllä yhtään. Ehkä salaisuutena oli jauhojen määrä. Päätin vaihtaa tämän version tuonne levykakkupohjaohjeeseen.

Taivasta tehdessäni kokeilin ensimmäistä kertaa marsipaanin marmorointia. Taivas on siis sekoitus valkoisesta ja sinisestä marsipaanista. Sinisen värjäsin Royal Blue -nimisellä pastavärillä. Sekoitin mukaan myös hieman harmaammansinistä jauhemaista väriä, jotta sävy ei olisi niin turkoosinen. Sallisen valkoinen marsipaani vaati vielä rutkasti kirkastusta Wiltonin valkoisesta väristä. Sinisen ja valkoisen marsipaanin suhde oli n. 3/4 ja 1/4. Se toi ihan hyvän pilvenhattaraisen lopputuloksen.

Hiekka on Digestive-keksimurua. Simpukat ja meritähti on tehty silikonimuotilla marsipaanista, muut käsin sokerimassasta. Herra isä, että noissa oli pipertämistä! Tavallaan tykkään pikkutarkasta työskentelystä, mutta kovin usein en jaksaisi näin yksityiskohtaisia koristeita tehdä. Rajansa minunkin kärsivällisyydelläni. 😉 Auringon halusin enemmän esiin taivaasta, joten piilotin alle kerroksen Digestive-keksejä ja muotoilin loput sokerikreemillä. Kääretorttupohjakin olisi tähän tarkoitukseen sopinut, mutta kaikki oli käytetty jo kakun täyttämisvaiheessa.

Merta markkeeraavan kermavaahdon värjäsin siniseksi samoilla väreillä kuin taivaankin (aavistuksen harmaammaksi). Reunoilla olevat ”hörhelöt” esittävät tietysti laineita. Käytin niissä kaksiväristä pursotusta. Kaksivärisyydestä saa vinkkejä kermaruusujen kohdalta. Laineiden tekemisessä käytetty tekniikka on esitelty pursotusmallistossa. Näin jälkikäteen ajatellen kakun päällisosan reunapursotukset olisi voinut tehdä vielä selvemmin ”tyrskymäisiksi”, mutta ensi kerralla sitten. 😉 Välillä käy näin, että kakun haluaa saada vain valmiiksi, eikä enää malta pysähtyä pohtimaan eri vaihtoehtoja.

Tästä kakusta söi n. 50 ihmistä, joista puolet oli lapsia. Hyvin siis riitti isolle porukalle.