12.10.2016
Nimimerkki:
sokeriruusu
Kinuskileipomo:
Kinuskileipomo sokeriruusu
Kuka olet?
Olen 38-vuotias (nykyään heinolalainen) onnellisesti naimisissa oleva nainen, joka rakastaa kokkailua niin miehen kuin ystävienkin seurassa. Meillä on kesäkanoja ja tällöin saa aina tuoretta kananmunaa keväästä pitkälle syksyyn. Sukujuureni on savolais-karjalaisessa, joten juttua riittäisi. 😀 Täällä Hämeessä aika moni on tokaissut ”et taida olla täältä päin”, vaikka asuinkin yli 30 vuotta Lahdessa -heh.
Koska innostuit leipomisesta ja miten se tapahtui?
Täytyy sanoa, että leipomisen innostus on tullut vasta lähimmän viiden vuoden aikana. Ansiotyöt olivat
sairauksien myötä niin voimia vieviä, ettei aikaa eikä voimia enää riitäänyt muuhun. Nyt tällä hetkellä aikaa on enemmän ja ehkäpä tv-ohjelmat, kuten Suomen paras leipomo ja koko Suomi leipoo, antoivat vinkkejä sekä halun kokeilla itsekin enemmän. Tosin haave kondiittoriksi ei taida toteutua näillä vaivoilla ikinä, mutta tehdään se mikä voidaan.
Kuinka usein leivot? Minkälaiset jutut saavat sinut innostumaan?
Leivon oikeastaan vain tarpeeseen, todella harvoin tulee tehtyä vain meille kahdelle. Eli saattaa olla muutamakin viikko väliä ja toisinaan saa tehdä useammankin kakun viikonlopun aikana. Joskus jopa mieheni saattaa ehdottaa teemaa, minkälaista jälkiruokaa tekisimme vieraille (yleensä tilatut kakut ovat toivojan mielenmukaisia). Mutta vuodenajan mukaan elän ja käytän kauden tuotteita, maku sekä värimaailma ohjaavat. Joskus inspiraation antaa jokin upea kahvilan tuote tai uutuustuote kaupassa.
Suosikkiraaka-aineesi?
Ehdottomasti vanilija, se on niin monipuolinen ja paljon mahdollisuuksia antava. Olin tietenkin todella iloinen, kun sain tuliaislahjana Meksikon vierailulta vanilijaa suoraan plantaasilta. Oli niin tuoretta, että piti pakastaa, mutta hyvin saa sieltä käytettyä. Mielenkiintoinen oli myös vanilijan viljely, se että sekään ei ole täysin kypsää vaan kerätään vihreänä kaupallisiin tarkoituksiin. Kypsytetään kuten banaanit matkalla. Mutta tämä saamani vanilija oli kypsytetty puussa loppuun asti ja sen huomaa maussa. Ihmettelinkin kerran, kun ostin jotain reilunkaupan vanilijapulveria ja siinä ei ollut minkäänlaista vanilijan tuoksua edes.
Itse käytän bourbonvanilijaa muuten, koska olen todennut, että siinä on paras tuoksu ja makuominaisuudet.
Suosikkiosa-alueesi leivonnassa?
Suunittelu sekä varsinkin kakkujen koristelut.
Kerro jokin hyvin mieleen jäänyt leivontamuisto!
Muisto äidistäni ja hänen juuristaan palaa syvällä. Hän oli karjalan tyttöjä ja opetti minut tekemään niin sultsinat kuin karjalanpiirakatkin, vaikka reuma olikin runnelllut jo käsiä siinä vaiheessa. Minulla on nyt käytössä itseasiassa hänen äidiltään peritty piirakkapulikka (kaulin). Äitini oli ennen minun lapsuuttani kovakin leipomaan (veljilleni) ja hän kertoi kuinka pojat hakivat aina keksi- ja piparipurkit talvisin tyhjiksi ulkoleikkiensä välissä. Hänestä tuntui, että se oli loputonta taistelua lasten ruokahalua vastaan. 🙂
Äidin reseptit ovat onneksi tallessa hänen kirjoittamassaan vihkossa kera muidenkin ohjeiden 70-90-luvuilta. Niitä on hauska aina selailla.
Paras leivonnainen, jota olet maistanut?
Maukkaita ja upeita leivoksia on niin paljon että, mutta valitsen mokkapalan, joka on ollut suosikkini ihan lapsuudestani saakka. Varsinkin hyvin kahvisena versiona.
Pahin kömmähdyksesi keittiössä?
Ei kömmähdystä vaan kokonainen sarja! Lähiajoilta tulee mieleen eräs katastrofiviikonloppu, kun kolme kakkua piti laittaa maailmalle. Ensimmäisen pohja tippui lattialle. Tosin hyvä puoli oli, että pääsin maistamaan sitä pohjaa, koska muuten se olisi lähtenyt uutukaisena reseptinä vähän sokkona. Joten uutta pohjaa kehiin, mutta siinä meni seuraavan kakun aineet. Tiesi seuraavana päivänä uutta kauppareissua kakun viennin ja toisen kakun teon välissä.
Seuraavan hyydykekakun kohdalla alimmainen kerros ei meinannut millään hyytyä saati olisi kestänyt toista kerrosta päälleensä. Ei kun lappaamaan pois massa irtopohjavuoasta. Sulatin lisää liivatetta, nyt hyytyi, mutta kello oli siinä vaiheesa klo 2 yöllä, kun sain laitettua toisen kerroksen päälle. Siivoukset päälle niin kello veteli jo lähemmäs kolmea yöllä. Aamulla tekemään pursotuksia ja koristeita, mutta kyllä näkyi väsymys harkintataidoissa. Viimoisen kakun kohdalla kaikki muu meni ihan nappiin, mutta voimat operoidussa kädessä olivat viimeisimmillään. Siinä vaiheessa, kun kermaa piti tasoitella lastalla kakun päälle, lasta tippui useasti kädestä ja siinä meni muutama hermo päänupistakin toipumislomalle.
Mitä haluaisit seuraavaksi oppia?
Kermaruusujen teon piikin avulla, välineet on jo hommattu kunhan käsi toipuu ja tulee kohde mihin harjoitella.
Sokeritaide myös kiinostaa, sulalla sokerilla jotain on tullut tehtyäkin, mutta vähissä määrin. Kivipöytä tai taso helpottaisi sitä ja samalla voisi perehtyä enemmän myös suklaan muokkaamiseen.
Jos sinun pitäisi kuvailla leivonnan merkitystä itsellesi yhdellä sanalla, mikä se olisi?
Terapiaa.
Miten haluaisit kehittää Kinuskiyhteisöä? Muita toiveita Kinuskikissalle?
En tiedä kuuluuko tämä enemmän puodin puolelle, mutta Kinuskikissalta toivoisin näitä vanilijamassoja päivittäistavarakauppaan. Onkohan tämä ollut suunnitelmissa?
Tiina kysyi sinulta: Jos et leipoisi, niin mitä tekisit?
Valokuvaisin enemmän.
Mitä haluaisit kysyä seuraavalta esittelyssä olevalta Kinuskilta?
Paras karkki/makeinen jota käytät leivonnassa?
Jaa meille suosikkireseptisi ja kerro lyhyesti reseptin tarina. (Voit halutessasi lisätä reseptin kinuskileipomoosi ja linkittää tähän.)
Mehevät mokkapalat on resepti jonka tähän valitsin, syystä että 25 vuoden jälkeen niitä uskalsin uudestaan kokeilla katastrofaalisen leipomiskokeilun jäljiltä. Nämä ovat vieläpä erittäin makoisat.
Erikokoisten kakkujen riittävyys
Vinkkejä erityisruokavalioihin
Chocolate Chip Cookies
5517 tähteä
Maailman paras mutakakku
2747 tähteä
Mokkapalat
2500 tähteä
Brookies
1766 tähteä
Britakakku
1457 tähteä
Hyödyllistä tietoa tuli roppakaupalla! Kiitos siitä! Noita tuoreita kananmunia olen kuullut kehuttavan – on kuulemma omanlaisensa makuelämys ja sen jälkeen paluu kaupan muniin voi olla vaikea. Itselläni ei näin kaupunkilaisena kerrostaloasujana ole oikein saumaa sen parempaan. Luomumunia käytän toki, kuten kaiken muunkin mahdollisen ostan luomuna. Mutta eiköhän tässä vielä jossain vaiheessa päästä ”valaistumaan” niiden tuoreiden munien maistelun osalta. Se on ainakin hyvä tieto, että vaahtoutumiseen ei ole vaikutusta. Se on sitten jostain muusta kiinni, miksi joskus munat heittäytyvät hankaliksi. 🙂