Halusin tehdä tänä vuonna Runebergin päiväksi jotain ihanaa, joka olisi samaan aikaan perinteistä ja sopivasti erilaista. Runebergin tortuissa käyttämästäni perustaikinasta en halunnut luopua, mutta minua houkutti yhdistää siihen jotain uutta makuvivahdetta. Piparkakkujen ja sitruunan yhdistäminen tuntui kokeilemisen arvoiselta ajatukselta. Sitruuna antaa taikinaan tuulahduksen kevättä! Perinteistä halusin pitää kiinni myös kakun koristelussa, mutta tuoda sitruunaisuutta esiin kuorrutteen värin ja maun kautta. Luonnehtisin lopputulosta maukkaaksi, meheväksi ja raikkaaksi. En pystynyt jättämään nauttimista yhteen palaan. Miten käy teille? 🙂
Kakkua syödessä ei tule ajatelleeksi, että se on tehty kokojyväjauhoista, koska Runebergin tortuissa karkea rakenne kuuluu asiaan. Tämä kakku onkin hyvä herätys siitä, että makeissa leivonnaisissakin voisi käyttää rohkeammin täysjyvää.
Runeberg-aiheiselta teemasivulta löydät lisätietoa Runebergin päivästä ja näet kaikki Kinuskikissan laatimat muunnelmat klassikosta.
Vuodet ne vierivät, mutta niin on, että ”kahta en vaihtaisi: miestäni ja Runeberginorttua jonkinmoisena ja monenmoisina versioina” 😀
Täysjyvävehnäjauhoja ei taaskaan ollut kaupassamme, mutta karkeat vehnäjauhot rouheutin mantelilastumurskalla ja muuta perinteisesti kuuluvaa karkeutta sain, kun laitoin mantelirouhetta, hitusen karkeahkoa korppujauhoa ja piparirouheesta puolet korvasin kaurakeksirouheella. Mantelijauheen laitoin ohjeen mukaisesti. Laitoin 4 keskikokoista kananmunaa, kun rouheita tuli yli ohjeen.
Apuri-mies raastoi komeasta sitruunasta puolikkaan kuoren; kuori kun on niin mahdottoman ihana mauste. Sitruunamehua laitoin 1 dl taikinaan ja 1 dl:n käytin sokeroituna kostutukseen, lähinnä makua antamaan, en kosteutta. Pidän kuivasta, rouheasta Runebergista.