Vuodet ne vierivät, mutta niin on, että ”kahta en vaihtaisi: miestäni ja Runeberginorttua jonkinmoisena ja monenmoisina versioina” 😀

Täysjyvävehnäjauhoja ei taaskaan ollut kaupassamme, mutta karkeat vehnäjauhot rouheutin mantelilastumurskalla ja muuta perinteisesti kuuluvaa karkeutta sain, kun laitoin mantelirouhetta, hitusen karkeahkoa korppujauhoa ja piparirouheesta puolet korvasin kaurakeksirouheella. Mantelijauheen laitoin ohjeen mukaisesti. Laitoin 4 keskikokoista kananmunaa, kun rouheita tuli yli ohjeen.

Apuri-mies raastoi komeasta sitruunasta puolikkaan kuoren; kuori kun on niin mahdottoman ihana mauste. Sitruunamehua laitoin 1 dl taikinaan ja 1 dl:n käytin sokeroituna kostutukseen, lähinnä makua antamaan, en kosteutta. Pidän kuivasta, rouheasta Runebergista.

Taas on tulossa Runebergin päivä, ja kuten vuosikymmenet, niin nytkin jotain rouheista ja kuivaa, mutta maistuvaa piti leipoa.
Päädyin tähän kakkuun, jota jo monesti olen tehnyt. Jauhoina Myllärin sämpyläjauhot, kun ei täysjyvävehnää taaskaan ollut kaupassa. Mantelijauhoa, mantelirouhetta, piparimurskaa, kuohukermaa ja sitr.mehua, sitr. raastettu kuori.

Pientä säätöä, muttei isoa. Makuni vaatii ”kuivaa Runebergia”, joten en kostuttanut taaskaan. Saarioisten paistonkestävää vadelmamarmeladia laitoin ennen paistamista taikinan pinnalle pisteinä, upposivat kivasti. Ja kuumalle kakulle vielä marmeladia ja kuorrute puoli valkuaista ja n.2dl tomusokeria. Jääkaapissa säilytän, että tiivistyy, se tekee hyvää tällaiselle ei-kostutetulle. Hyvää on 🙂

Kinuskikissa; Kiitos, noin on. Omaan kakkuuni liittyen haluan vielä sanoa sen, että nyt 3 vrk leipomisen jälkeen kakku on jääkaapissa maultaan ja koostumukseltaan vain parantunut. Sisällä ”taskuissa” oleva marmeladi (lähes hilloa se on) on kostuttanut kakkua juuri passelisti. Opikseni otan: parasta kakku ei olekaan heti tuoreeltaan 🙂

Monennen kerran tätäkin kakkua tein tänään. N.45v olen erilaisia Runebergin torttuja ja kakkuja väsäillyt. Täältä ottanut reseptit jo vuosia, vuosia näihinkin 🙂
Oma makuni vaatii ei-kostutettua, karkeahkoa, vaan ei kuivankalvakkaa koostumusta. Aiemmin käytin aina korppujauhoja, piparimuruja, mantelirouhetta ja välillä sämpyläjauho-vehnäjauho seosta, riippuen kaapin ja kaupan antimista. Viime vuonna oli juuri tuommoinen säätö tarpeen, luin kommenttini juuri tuosta alempaa 🙂
Tänään pipareiden tilalla oli Kantolan tummia rouheita kaurakeksejä jalisä-muutoksena laitoin mantelirouhetta ja jauhoina grahamjauhoja, kun niitä ”juoksupoikani” kaupasta löysi. Ei ollut täysjyvävehnäjauhoja tähän hätään siellä.
Sitruuna. Sen kirpakka, raikas maku jakaa mielipiteet. Se, jos mikä, on makuasia. Itse raastan sitruunankuorta ja puristelen mehua mihin vain ikinä voin kuvitella maun tuovan raikkautta ja ihanaa tuoksua.
Tässä kakussa mehun määrä on runsas, sen myönnän. Vuosia sitten tein ekan kerran tätä ja ihan tuoreeltaan kakkua maistaessani hiukset nopeasti käväisivät pystyssä, kun työpaikalle kakku oli menossa. Seuraavana päivänä sitruunan maku oli tasaantunut – niinhän se tekee – ja kavereiden nauttiessa ”erilaisesta Runebergista” hyrisin tyytyväisenä🙂
Kakku oli hyvää silloin ja aina sen jälkeen, vuosittain. Tosin tänään tein niin, että puristin mehun vain yhdestä sitruunasta, reilu 0,5dl ja 1dl vettä sekaan. Raastoin sitruunankuoren mukaan; siitä tulee hienostunut maku, joka ei ole samalla tavalla hyökkäävä tai pistävä kuin mehu on.
Mutta mehun tuoma kirpakkuus laimenee leivonnaisessa päivässä, parissa. Lämpimässä kakussa se on vahvinta eikä pääse oikeuksiinsa vaan tulee helposti tyrmätyksi. Tällaisia kokemuksia sitruunan ystävällä 🙂
Laitoin muuten taikinaan pieniä syvennyksiä, joihin Saarioisten paistonkestävää vadelmamarmeladia. Ei kiehunut uunissa 🙂 Kuuman kakun päälle samoihin kohtiin lusikoin lisää marmeladia. Kuorrute on n. puolikas munanvalkuaista ja n.2dl tomusokeria, kahta sorttia yhteensä tuo määrä.
Marmeladi oli uunissa kivasti vajonnut kakkuun syvälle. Ihanaa 🙂
Enkä kostuttanut kakkua lainkaan. Ja kyllä on ihanaa, haarukalla syötävää, mehevää, tumma maku, jonka takaa kurkkii hienostunut sitruuna 🙂
Sen voi sanoa, että jos ei erityisemmin tykkää sitruunasta, niin viisasta on vähentää mehun määrää ja vaikka vedellä jatkaa tai joskus olen laittanut kermaa esim. 0,5dl ja 1dl sitruunamehua. Säätäähän voi helposti, nestemäärän pitää ohjeen mukaisena, niin ei tarvi tuunata muuta. Tämän päivän kakkua galleriassa, olkaa hyvät 🙂

Tein tällä reseptillä kakun vuosia sitten, laitoin sen 1,5 dl sitruunamehua. Tuli kyllä järkyttävän hapanta, aivan syömäkelvotonta. Ihmettelinkin sitä sitruunan määrää. 🤔

Kinuskikissa; Kiitos 🙂 Tosiaankin ihania hetkiä ovat itsellekin pikkuisten kanssa leipomiset. On niin sydäntä lämmittävää nähdä pienen ilo ja touhukkuus noissa hetkissä 🙂

mari-johanna; Kiitos, galleriaan naputtelin terveiset sinulle 🙂