29.11.2008   29 kommenttia Kategoria: Lapset,  Täytekakut

Pikkuprinsessan 1-vuotiskakku


ada1ada2ada3ada4ada5ada6

Pienten tyttöjen kakkuja on aina ilo toteuttaa. 🙂 Tämä kakku tilattiin 1-vuotta täyttävälle Adalle alkusyksystä. Toiveena oli vaaleanpunainen värimaailma. Muutoin sain koristelussa vapaat kädet.

Kakun syntyvaiheista tarkemmin alempana kuvien yhteydessä. Sen verran kuitenkin mainitsen eräästä koristelun yksityiskohdasta, koska se varmaan jotakuta kiinnostaa, että teksti ja kiehkurat ovat "marsipaaniruiskulla" tuotettua nauhaa. Nauha tarttuu marsipaanikuorrutteeseen kiinni itsestään. Ruiskun suuna on käytetty kahta erikokoista pyöreää aukkoa.

Täytteeksi ehdotettiin blogissani aiemmin esiintynyttä pähkinävaahtoa. En laita kuitenkaan tähän tarkemmin reseptiä. Täyteohje löytyy kyllä blogistani tämän pähkinä-suklaatäytekakun yhteydestä. Teen vielä yhden kokeiluerän johonkin tulevista kakuistani ja lisään sen jälkeen ohjeen Täytteet-osioon.

Sen huomasin kakkua tehdessäni, että kun täytekerrokset ovat näinkin paksut, voi olla paikallaan lisätä 1 liivate lisää täyteväliä kohden. Jos täyte meinaa vähänkään pullottaa kakkupohjien välistä, kuultaa se herkästi marsipaanin läpi valmiissakin kakussa.

Kakku on kuorrutettu sokerikreemillä, jossa osa tomusokerista on korvattu kaakaojauheella. Mukavan suklainen kreemi toimii hyvin tumman sokerikakkupohjan kanssa eikä ole niin makean oloinen.

Kakku on kuorrutettu marsipaanilla. Marsipaanin värjäyksessä käytin Wiltonin pastaväriä, sävyä rosa ja Wiltonin valkoista väriainetta. Näiden yhteisvaikutuksesta syntyi sopivan pinkki sävy. Koska Sallisen valkoinen marsipaani on hivenen kellertävää, se vaikuttaa jonkin verran värisävyihin. Siksi käytän usein tuota valkoista väriainetta taittamaan pois keltaisuutta.

Kukat on tehty sokerimassasta. Kukkien terälehtiä voi muotoilla pallopäisellä marsipaanityökalulla. Itselläni alla oli tämä muotoilusienen mukana tullut ohuempi alusta. Pehmeän alustan ansiosta muotoilujälki on tasaisempaa eikä reikiä synny yhtä helposti.

Kukkien kuivatuskupin voi muotoilla pyöreäpäisellä esineellä (tässä kaulin) alumiinifoliosta. Näin kukat kuivuvat tasaisen pyöreiksi (esim. munakotelon kennoissa on hankala saada kuivatettua kukkaa symmetrisesti pyöreään muotoon). Kuivatuskupin muotoilussa käytettävää esinettä vaihtelemalla saa aikaan erikokoisia kuppeja. Isompien kukkien kuivatukseen kannattaa taitella alumiinifolio ensin kolmin- tai nelinkerroin, jotta alusta pysyy muodossaan. Sokerimassaa käytettäessä ei tarvita tomusokeria, mutta marsipaanikukkien kanssa sitä kannattaa sirottaa hieman kuivatusalustalle. Kupit on syytä säästää tuleviakin kukkakoristeita varten.

Kuivatusalustana voi hyödyntää muitakin astioita. Pohjalle voi ripotella hieman tomusokeria, jotta kukka ei kuivu astiaan kiinni. Munakupit ovat oivallisia!

Kukkien keskiosaa varten muotoilin marsipaanista pallon, jota litistin hieman. Sivelin pintaan sokerikuorrutetta ja kastoin pinkkiin glitteriin, jolla sai todella loistokkaan säväyksen aikaan. En suosittele, että glitter-osia syödään, vaikka ne eivät vaarallisia olekaan. Aivan pienimpien kukkien keskiosana käytin pinkkejä sokerihelmiä.

muratinlehdet tein niin ikään sokerimassasta. Tupsuttelin lehtiin tarkoituksellisen epätasaisesti vihreää tomuväriä. Lopuksi sivelin lehdet kauttaaltaan valkoisella tomuvärillä hempeämmän värivaikutelman aikaansaamiseksi.

Mistäs ulkoavaruudesta tällainen kauhea hahmo ilmaantui? Valmiin kakun päälle tein pienen keijun, jonka onneton harjoitelma näytti tältä.

Keiju on tehty ihonväriseksi (keltaista, punaista ja ruskeaa pastaväriä) värjätystä sokerimassasta. Tein ensin hahmon ilman käsivarsia ja annoin sen kuivua. Sen jälkeen puin keijun ohuen ohuesta marsipaanilevystä leikattuun mekkoon (etu- ja takaosa erikseen ja saumakohdat painelin umpeen). Kädet lisäsin tämän jälkeen. Lopuksi pieniä yksityiskohtia: hiuskiehkurat, korvat, nenän ja suun maalaus jne.

Lopuksi kiinnitin keijulle siivet, jotka on leikattu liivatelehdestä. Tein ohuesta sokerimassanauhasta siiville reunukset, jotta nousivat paremmin esiin. Lopuksi suihkautin siipiin hieman helmiäistä.

Keijun tekeminen oli todella haastavaa puuhaa ja totesinkin, että ilman kovaa harjoitusta ei minusta taida olla marsipaani/sokerimassahahmojen muotoilijaksi. Keijusta tuli melko pulleakin. Ehkä olisi pitänyt lähteä tekemään reilusti epätodellisempaa hahmoa. Nyt pyrin tekemään keijusta mittasuhteineen ja piirteineen mahdollisimman ihmismäistä. Tekemällä varmasti oppisi oman tyylin ja sen, mistä kannattaa suosiolla oikaista.

Tykkäsitkö? Tassuta!

TassutaTassutaTassutaTassutaTassuta
Ei vielä tassutuksia
Loading...

Kinuskikumppani

Kinuskikissan kaupan loka-arvonta

Uusinta Instagramissa

Something is wrong.
Instagram token error.

Liity Uutiskinuskiksi!

Kinuskikissalla on nyt oma uutiskirje, jonka kautta saat noin kerran kuussa ajankohtaisia reseptivinkkejä, tarjouksia Toivepuotiin ja tietoa uutuuksista.
Kinuskikissan  toivepuotiVerkkokauppa kinuskifanille!

Kumppanit

Kinuskikissan kirjojen palautepalstat

kirjat

Lisää tänne kuva, kun leivot jotain Kinuskikissan kirjoista. Tule myös kysymään ja antamaan palautetta!

Tassutetuimmat