Kiitti mari-johanna! 🙂
Itse jännäsin eniten etukäteen tässä ”tekniikassa”, että miten nuo omenanpalat pysyvät rullausvaiheessa tortun pinnassa kiinni. Mutta pysyivät aivan erinomaisesti. Ne upposivat paistamisen aikana niin hyvin ja tiukasti kiinni taikinaan. Ja toisaalta tuo omenoiden kevyt esipehmennys ja karamellisointi pannulla teki omenanpaloista pehmeitä ja joustavia.
Tuota pohjan repeilyä en osannut niin pelätä, koska se on jäänyt itselleni ihan vieraaksi ilmiöksi. Joka on sinänsä kumma juttu, kun yleensä tulee testattua kaikki mahdolliset ja mahdottomat epätoivotutkin ilmiöt kantapään kautta.😅 Yhtä oikeaa syytä en pohjan repeilemättömyyteen osaa sanoa, mutta jotenkin ajattelisin, että pohja ei saa ainakaan päästä kuivahtamaaan missään vaiheessa: ei uunissa eikä ennen rullaamista. Itse jätän sen irrottamani leivinpaperin vielä pohjan päälle suojaksi ja joskus myös laitan päälle vielä leivinliinan. Näin pohja pysyy pehmeänä (lisään nämä vinkit vielä ohjeeseen). Tämä pohja oli ihan erityisen joustava. Olisi taipunut vaikka minkälaiselle mutkalle. 😄 Luulen, että syynä oli juuri nuo omenat, jotka pitivät pohjan kosteana.

Hieno idea! 🙂
Ja näköjään toimii nuo omenapalat todella hyvin tuolla pohjassakin. Siis tarkoitan sitä, että kun kääretorttu pohja monesti lähtee rullattaessa repeilemään, niin voisi kuvitella, että omput pohjassa juuri aiheuttavat repeilyä, mutta eipäs näköjään aiheuta. Täytyy ehdottomasti joskus kokeilla! 🙂

MariaJ: voi kuinka ihana makumuisto sinulla onkaan! Melkein voin jo tuntea kohmeisen kreemin sulavan suuhuni. 😋 Kiitos kommentistasi!
Tuo kääretorttujen helppo muunneltavuus ja monipuolisuus on minustakin parasta. Ja tosiaan, niin kuin mainitsitkin, toimii myös suolaisena. Ei kääretortun tarvitse aina olla makea. Juuri vähän aikaa sitten tein semmoisen pannarin tyylisen pohjan, päälle lohitäytettä ja sitten vaan rullalle. Hyvää oli sekin. 😊

Ittestä ihana kun käärretortut tullu taas takasin ja ei enää pelkästään kermatäytteel vaan erilaisilla juustoilla, suolasia ja makeita. Ittellä makumuisto äitin tekemästä suklaa-kääretortusta joka oli parasta viipaleina pakkasesta. En muista mikä täyte siinä oli varmaan, joku voi-kreemi koska suli ihanasti suuhun kylmänä.