Pikkuleipurista kasvanut vähän isommaksi leipuriksi. Usein tulee leivottua pieniä päivän satseja ja yritänkin kehittää reseptejä 1-3 hengen talouksille arkipäivään. Innostukseni leivontaan ja ruuanlaittoon juontaa juurensa kotikulmille. Aina saatiin siskojen kanssa olla äitin apuleipureita ja jo varhain tehtiin sopimus: joka toinen kerta leivotaan kotiin ja joka toinen naapureille! Asuimme päättyvällä tiellä ja naapurit saivat vähintään kerran viikkoon tottua 1-3 pikkuneidin ovelle vierailuun milloin keksien millon minkäkin kakkupalojen kera. Se oli hauskaa se! Muistan edelleen, että ensimmäiset pikkuleipäni ihan itsenäisesti tein 6 vanhana, äiti valvoi vain uunin käytön etten polta itseäni. Ja reseptikin on vielä muistissa: Muumimamman keittokirjan hiekkarannan hiekkaleivät 😀
Kahta en vaihda: taikinakulhoa ja nuolijaa (Ja nuolijanhan tarkoitus on saada viimeiset rippeet omaan suuhun).