krokuskakku1.JPG

krokuskakku2.JPG

krokuskakku3.JPG

krokuskakku4.JPG

krokuskakku5.JPG

Yksi kevään kohokohdista on mielestäni se, kun ensimmäiset krokukset pistävät esiin mullasta. Näitä tunnelmia kuvastaa tämä oma kevätkakkuni (kilpailukakun toteutus on sitten luvassa myöhemmin, koska se oli aihepiiriltään kesäisempi). Sen verran tahdon vielä jälkikäteen lisätä, että oli kilpailukakuissakin krokuksia (Pian, Epan ja MiaS:n ehdotuksissa). 😉

Tässä kakussa kokeilin vihdoin sokerimassaa. Pelotteluista huolimatta rohkenin siis yrittää sokerimassan valmistamista ihan itse ja ymmärrän, miksi monet sanovat käyttävänsä mieluummin teollisesti valmistettua massaa. Ei tuo ainakaan ensiyrittämällä nappiin mennyt: massa hajosi kirjaimellisesti käsiin heti kaulintavaiheessa (1. vaihekuva). Noudatin ohjetta, mutta vasta myöhemmin selvisi, ettei sitä olisikaan pitänyt noudattaa niin kirjaimellisesti. 😉 Massaan tuli siis liikaa tomusokeria. Onneksi öljyn lisääminen pelasti tilanteen ja sain sen verran ison ehjän alueen aikaiseksi, että kakun pinta tuli peitetyksi (2. vaihekuva). Ehkä enemmänkin öljyä olisi voinut käyttää, mutta en arvannut sitä nyt tehdä. Suurta vahinkoa ei siis aiheutunut ja tarkoituksella testasinkin sokerimassaa kakussa, jossa kermapursotukset peittäisivät mahdolliset reunojen vauriot. Mielenkiinnosta halusin kuitenkin kokeilla, miten helposti massa on muotoiltavissa kakun reunoja myöten. Siinä ei varmaankaan olisi ollut ongelmaa, jos massa olisi ollut koostumukseltaan oikeanlaista.

Koska tämä ei nyt totaalinen katastrofi ollut, aion jatkaa harjoituksia ja löytää paremman määrän tomusokerille. Laitan siinä vaiheessa sokerimassan teko-ohjeen blogiinkin. Negatiiviseksi asiaksi sokerimassassa koin sen, että se suli kermapursotuksen alla melko nopeasti. Kun pursottelin kerman aamupäivällä, illalla vieraille tarjottaessa oli nestettä jo kertynyt hieman kakun reunoille. Toinen huono puoli näytti olevan se, että kerma imi jonkin verran sokerimassan väriä itseensä. Kannattaa myös huomioida, että sokerimassa on kaikista kuorrutteista makeinta. Eli jos aikoo päällystää sillä koko kakun, ei täytteeksi kannata tehdä mitään supermakeaa. Omasta kokeilukakustani tulikin turhan makea, sillä jouduin jättämään kuorrutteen melko paksuksi hajoavaisuuden takia. Massan väriinkään en ollut täysin tyytyväinen. Kakun päällä se näytti sittenkin vähän turhan räväkältä.

Täytteeseen tein Blå Bandin vanhan ajan vaniljakastiketta (paksumpi versio), johon sekoitin Flora Vispiä, maustoin kardemummalla ja hyydytin liivatteella. Täytteen päälle vuokaan ripottelin mustikoita. Lopputulos ei kuitenkaan vastannut odotuksia, enkä laita siksi ohjetta tähän tarkemmin. Vaikka en lisännyt lainkaan sokeria, vaniljakastike on itsessäään niin makeaa, että täyte oli vähän turhan äklö. Toisaalta sokerimassa kuorrutteena saattoi myös vaikuttaa asiaan.

Massan alle tein ensimmäistä kertaa suklaakreemiä valkosuklaasta. Se onnistui hyvin. Kreemi toimi hyvin myös pursotuksissa, jotka tein ruohotyllalla. Värjäsin tätä varten osan kreemistä tummanvihreäksi. Pursottamista varten kreemiä piti lämmittää pienenpieni hetki mikrossa, sillä olin tehnyt sen jääkaappiin jo etukäteen ja siellähän kreemit aina muuttuvat melko koviksi.

Tässä linkki vielä aiemmin lisäämääni krokusten teko-ohjeeseen.

krokuskakku_vaihe1.JPG krokuskakku_vaihe2.JPG

krokuskakku_vaihe3.JPG krokuskakku_vaihe4.JPG