mari-johanna; noin se juuri on. Epätoivo tulee joskus kesken kaiken, kun leipomus alkaa omissa silmissä näyttää täysin epäonnistuneelta. Kun katsoo uusin silmin, niin näkee eri tavalla:) ja vieraat kun ovat silmät ymmyrkäisinä ja kilvan ihmettelevät, olenko tosiaan itse tehnyt, niin tulee ihan liikuttunut olo; ”minä onnistuin” 🙂

Kakku oli tosiaan erityisen hyvää. Puolukkatäyte, kinuskitäyte, jonka alla sitruunakiisseli. Ja päällä paksusti vanilja-valkosuklaatäytettä. Mainio makuyhdistelmä, jonka aion kirjata ylös, että muistaa toistekin käyttää. Helposti unohtuu, mitä milloinkin on lopulta käyttänyt, kun viikkoja miettii ja lukee ohjeita ja aikoo tuon taikka tämän tehdä… Mies nauraa, ettei ikinä tiedä, mitä lopulta teen, kun aion niin monenlaista ja vaihtuu päivittäin aikeet. Lopputulos nytkin hyvä 🙂

Kiitos sinullekin aina kannustavista kommenteista; sellaiset antavat rohkeutta ja iloa ja semmoista ”me kotileipurit”-tuntua 🙂

Sinä pellavapaita olet aina niin kriittinen itsellesi… No ymmärrän, taitaa olla meidän kotileipureiden ammatti tauti.
Tämäkin luomus on aivan ihastuttava hempeä ja kaunis!
Pastellisävyinen kakku antaa utuisen tunnelman ja voi, tätä kakkua katsoessa voin kuvitella miten hyvää se on ollutkaan!
Itse kokemuksesta tiedän, ettei ne kommellukset tai koettelemukset kesken kakun teon aina hymyilytä mutta loppupeleissä sitten voi jo hymyillä itselleen ja onnitella että opinpahan taas jotain uutta!

maris; kiitos 🙂 Päädyin tosiaan lopulta pohdintojeni kautta ja sinun monien vinkkiesi avustuksella tuohon kuorrutukseen ja putoukseen.

Valkosuklaan muuten sulatin nyt ekan kerran Kinuskikissan neuvon mukaisesti siten, että kattilaan kuohukerma ja valkosuklaa yhtä aikaa ja pienimmällä lieden teholla lämmittelin ja sekoittelin.
Suklaa suli nätisti ilman, että kerma ehti kunnolla kuumentua.
Hyvä tapa tuo 🙂

Ja kakku oli tosiaan ihanaa, tuhdit pohjatkin sulivat suussa ja paksut täytekerrokset olivat just eikä melkeen passelit. Arvaat varmaan, miltä sivustolta löytyvät ihanat täytteet ja reseptien muuntotaulukot ja vaikka mitä 😉

Voi kuinka hurmaava! Aivan ihastuttava kakku. 😍 Ja valkosuklaakuorrutehan on asettunut just eikä melkein. Ei kuvasta ainakaan huomaa lainkaan, että se olisi liian aikaseen jähmettynyt. Niin nätisti ”valuu”. 🙂

Tosin itsekin olen huomannut, että kakun pinta voi olla myös liian kylmä suklaakuorrutteen kaatamista varten. Kerran laitoin kakun pakastimeen, jotta saisin nopeasti kakun kylmäksi suklaakuorrutetta varten. No, kakku oli sitten siellä liian pitkään ja pinta kerkesi hieman jäätyä ja samalla kutistua. Lämmetessään pinta sitten taas laajeni ja teki samalla halkeamia myös suklaakuorrutteeseen. Onneksi sain koristeilla suurimmat railot peitettyä. 😊