maris; kolme vuotta on kulunut ilman, että olen tätä kakkuasi huomannut :/ mutta nytpä sanon, että on se kaunis 🙂

Itselläni taas suunnitteilla kakku, niin selailin eilen kaikkea täällä läpi, ja huomasin tehneeni samoin värein kakun päällisen jossain vaiheessa 🙂 enkä takuulla ole ”matkinut” 🙂 Kuva omasta kakustani on jossain osiossa, en vain muista enää, missä.

Nauratti vain, että luontevasti näköjään tulee itse kullakin leipurilla mustan päällisen kanssa valkoinen kermareunus ja punainen ruusu 🙂 Minulla ei ole hopeapalloja siinä kakussa.

Ilmankos tämä sinun kakkusi näytti nyt niin kauniilta, kun oma maku on tuottanut samoin värein tehdyn joskus 😉 Hyvä me!

Kiitti nalamuru! Katselin tässä kaupassa käydessäni vähän tarkemmin noita helmipurkkeja/pusseja, ja aika monessa oli maininta pehmeydestä. Ja jos esim. gluteenitonta täytyy olla, niin sitäkin kannattaa sitten tarkemmin syynätä. Joissakin näytti varoituksia mahdollisista viljan jäämistä olevan, joissakin ei. Kannattaa tosiaan tarkasti lukea pakkauksia ja ainesosia.

Todella kaunis kakku. Minäkin olen tykästynyt noihin pehmeisiin helmiin purkin kyljessä tosiaan lukee että ovat pehmeitä, joten purkkeja/pusseja tarkasti lukemalla voi saada ihania helmiä joihin ei tarvitse pelätä menettävänsä hampaitaan.

Onnistuihan se, kun sinä niin hyvin edellisenä iltana rohkaisit. Heti tuli paljon levollisempi olo, oikeasti. Kiitos sinulle niin kannustuksesta kuin kehuistakin. 🙂
Ja sitten näihin helmiin. Olenkin muistaakseni tästä helmiasiasta täällä kesällä kertonutkin. Minulla kun oli täysin samanlainen kammo kuin sinulla. Nimittäin kun olin vielä lapsi ja asuin lapsuuden kodissani, niin äiti osti pussillisen hopeahelmiä, jotta saadaan johonkin kokeilla. Ne olivat ihan hirveitä! Ei niitä uskaltanut hampaiden lyhenemisen pelossa mihinkään laittaa. Sen kokemuksen jälkeen olen kiertänyt minäkin koristehelmet hyvin kaukaa. 🙂
Kesällä sitten ihan vahingossa huomasin kaupassa, että helmipussin kyljessähän lukee että ovat pehmeitä. Heti ostin pussillisen! Innoissani olen niitä useampaankin leivonnaiseen huiskinut, ja tähänkin vielä riitti. Ne ovat rakenteeltaan sellaisia riisimuron tyylisiä, ja kestävät aika pitkään hyvänä kakunkin päällä. Ovatpa joskus olleet jopa pakastimessa, eikä mitään ihan hirveää sielläkään sattunut. Minulla ei tässä valitettavasti ole sitä pussia käsillä, jotta voisin tarkistaa ainesosat. Mutta jotenkin muistelisin, että ovat myös gluteenittomia. Olisikohan pääraaka-aineena ollut riisijauho…?
En tiedä missä välissä helmet muuttuivat pehmeiksi, kun itse en niiden lapsuusleivontojen jälkeen ole leivoskellut kuin nyt vasta parina viime vuonna. Mutta nämä kakkuni päällä olevat helmet ovat siis todella pehmeitä ja ilmavia. Kantsii kokeilla! 🙂

Hyvinhän tuo näytti onnistuvan 😊 itse kammoan noita hopea helmiä kun on niin tautisen kovia, koristeina kyllä upeita.
Muistan eräänkin pomon leipomat leivokset joissa niitä oli todella paljon, kyllä siinä oli miettimistä et miten sen saan alas. Minulta on joskus lohjennut hammas noihin, siksi vältän itse käyttämästä. Muutenkin jos käytän helmiä niin aina maistan miten kovia ovat, varsinkin jos paikalla vanhempaa väkeä.
Mutta palataanpa asiaan…. hieno ja eleganssinen on kakkusi 😊

Voi teitä, mari-johanna ja Kinuskiemo. 🙂 Lämmin kiitos molemmille ilahduttavista sanoistanne! Ja kiitokset kummitädinkin puolesta onnitteluista.
Ja voidaanhan me tietysti mari-johanna jotain sopia. 😉 Mutta jos yhtään itseäni tunnen, niin sopimuksen pitävyys voi olla aika huteralla pohjalla. Mutta kokemusta kun saisi lisää, niin ehkä se siitä vähän helpottaa.
Mutta siihen olen tyytyväinen, että ensimmäistä kertaa onnistuin sokerikakkupohjassa mielestäni ihan nappiin. Ennen olen yrittänyt tehdä pohjaa sillä ”kaikkea yhtä paljon”-periaatteella, mutta en ole saanut toivotunlaista lopputulosta. Nyt kokeilin vähän toisenlaista ohjetta ja tuli tosi ryhdikäs ja suora pohja. Melkein nukuinkin kakkupohja yöpöydän vieressä. Oli se sellainen ihme. 🙂 Kunhan saan joskus aikaiseksi, niin pitää laittaa leipomoonikin ohje muistiin.

Mariksen konditorian vitriinissä on runsaasti valinnanvaraa. Kauniita ja taidokkaita kakkuja. Tämä Vadelma-hopeatoffeekakku tuli valituksi kummitädin syntymäpäiväkakuksi. Se on komea ja näyttävä juhlakakku. Hillitty koristelu on juhlava ja tuo arvokkuutta. Piristykseksi ja ”siksi joksikin” kummitädille ilman muuta punainen ruusu. Herkullista syntymäpäivää, kummitäti! 🙂

Wau! Mikä taideteos! Dramaattinen musta- valkoinen väri maailma, upeat pursotukset ja tasainen musta kuorrute, pisteenä I kirjaimen päällä nuo helmet! 🙂
Mutta eiköhän me voitais jo sopia, ettet turhaan jännittäisi näitä kakkujasi ,teet upeita hienoja luomuksia!
Kummitädille onnittelut myös täältä! 🙂