Kerroin jo tuossa äsken tarinan kuvan takaa. Kuinka kahvilalla tuli pitkä aika. Sitten työpäivän jälkeen raahauduin kotia. Isäntä on soitellut äidilleen ja sopineet juhannussuunnitelmat. Kun nyt on mahdollista nähdä veljen tytöt ja muitakin sukulaisia. Juhannuspäivän mukava ilta vietetään hänen kotiseudullaan, syödään, saunotaan, grillataan, pelataan korttia, heitetään tikkaa ja pelataan mölkkyä. Puhuttiin isännän kanssa, että sopiiko sitä mennä juhannuksen viettoon ilman mitään tuomisia? Soitettiin anopin kanssa ja hän tilasi minulta kesäkakun. Se menisi epävirallisena syntymäpäiväkakkuna 9v. veljen tytölle (mummon tytölle). Hän tilasi kakun minulta, kun itse ei osaa leipoa. Kysyin toiveet. Toiveena oli pinkki. Ei muuta. Päädyin retoriseen klassikkokakkuun, Kinuskikissan Mansikkakakkuun, jota venyttelin käsitteenä. Tumma gluteeniton kakkupohja, täytteenään mansikkahilloa ja kermavaahtoa. Reunukset kokosin mansikan puolikkaista ja pinkistä kermavaahdosta. Kakkukuva on itsemaalattu, ottamani luontokuvan pohjalta. Reunapursotukset tekisin tytön lempivärillä pinkillä kermavaahdolla. Sitten päädytään morsiamen omiin ongelmiin. Isännälle kerroin jo tutustuessamme, että mulla on ongelma pinkin värin kanssa (en voi pinkkiä sietää!) Isäntä keksi jutun pinkinvihaajan pinkistä kesäkakusta. Kyllä kahvipöydässä naurettiin pinkille pinkinvihaajan pinkille kakulle. Se oli sitten sitä siedätyshoidoksi kutsuttu menetelmä. Semmoinen ensimmäinen sukujuhannus tällä porukalla. Kakku oli loistavaa. Keräsin kehut pois.