Kinuskit maailmalla -sarjassa Tatjana johdattaa meidät tutustumaan saksalaiseen leivontakulttuuriin. Mihin matka jatkuu tästä? Uusia ulkomailla asuvia Kinuskeja kaivataan sarjaan, joten otan yhteydenotot asian tiimoilta kiitollisena vastaan! Aiemmat esittelyt löydät kohdasta Yhteisö -> Kinuskit maailmalla.

Sopeutuminen uuteen kotimaahan

Me muutimme Saksaan neljä vuotta sitten mieheni työn perässä. Sopeutuminen oli aluksi hankalaa, koska kaikki oli minulle aivan uutta, kielitaitoa minulla ei ollut yhtään, turvaverkko puuttui täysin, ei ollut sukulaisia eikä ystäviä. Elämässäni alkoi silloin aivan uusi sivu. Nyt neljän vuoden jälkeen kaikki sujuu jo paremmin, kun olen oppinut maan tapoja ja hieman kieltä sekä saanut ystäviäkin.

Me asumme pienessa kaupungissa nimeltään Düren (noin 90 000 asukasta). Düren sijaitsee kahden ison kaupungin, Kölnin ja Aachenin, välissä Länsi-Saksassa. Düren on pieni tehdaskaupunki Ruhr-joen varrella.

Saksassa on aika mukavaa asua. Yksi hyvistä puolista on sijainti Euroopan keskellä. Omalla autolla pääsee helposti ja nopeasti vaikka Pariisin asti. Asuinpaikastamme ajaa reilussa puolessa tunnissa sekä Belgiaan että Hollantiin, joten ostosreissuja voi hatutessaan tehdä vaikkapa päivittäin muuallakin kuin Saksassa. Hinnat ovat huomattavasti edullisempia kuin Suomessa ja valikoimaa on valtavasti.

Ei tietenkään pidä unohtaa ilmastoa, joka on täällä varsin miellyttävä. Kurahousupäiviä on huomattavasti vähemmän kuin Suomessa, mikä näin kahden pienen lapsen äidille on erittäin positiivinen asia. Saksassa pienten lasten äidit ovat käytännössä useimmin kotona ja minäkin olen siis kotirouva eli saksalaisittain Hausfrau.

Saksan huonoja puolia ovat erityisesti liikenneruuhkat ja ahtaus. Saksa on tiheään asuttu maa. Olen myös joutunut toteamaan, että monissa kaupoissa on aika vaikea liikkua lastenvaunujen kanssa. Suomesta kaipaan tietysti läheisiäni, puhdasta luontoa ja väljyyttä, ruisleipää, puuroryynejä ja riisipiirakoita.

Kaupunkimaisema Kölnistä. Talot ovat osa vanhaa keski-eurooppalaista rakennuskulttuuria.

Saksan leivontakulttuuri

Saksassa iltapäiväkahvit kera kakkujen ja leivosten (erityisesti sunnuntaina) on tavallinen juttu. Monissa perheissä tämä on perinne, jota on harjoitettu jo sukupolvien ajan. Lisäksi on tavallista, että tytär on oppinut leipomistaidon äidiltään, joten leipomisreseptit ovat usein siirtyneet sukupolvelta toiselle.

Saksan perinteiset kakut ovat: Apfelkuchen (omenapiirakka), Käsekuchen (juustokakku), Marmorkuchen (marmorikakku), Donauwelle (kirsikkakakku), Frankfurter Kranz (täytetty kahvikakku) ja Schwarzwälder Kirsch kuchen (kirsikkatäytekakku).

Saksalaisten leipomoiden tuotevalikoima on erittäin suuri ja hintataso edullinen. Tästä johtuen Saksassa kotona leivotaan vähemmän kuin Suomessa. Paikallisilla on tapana hakea tuoreita leivonnaisia ja leipiä päivittän leipomosta, jotka aukeavat jo aamukuudelta. Usein myös koululaiset nappaavat leipomosta mukaansa evässämpylän, croissantin tai makeamman version eli suklaacroissantin. Pikkuisia leipomoita löytyy lähes joka kadulta.

Suolaisia leivonnaisia ja piirakoita on Saksassa huomattavasti vähemmän kuin Suomessa. Ehdottomasti suosituin suolainen leivonnainen on Brezel, joka on hiivataikinasta tehty rinkeli, jonka päälle on ripoteltu suuria suolarakeita. Brezelin lisäksi leipomoista saa voileipiä ja pikkupizzoja. Kaikki leivonnaiset, mitä olen maistanut, ovat olleet maukkaita. Huonoon leivonnaiseen en ole vielä törmännyt.

Saksalaisten ja suomalaisten leivonnaisten eroavaisuuksista voidaan todeta, että Saksassa leivonnaisissa käytetään todella harvoin kanelia ja kardemummaa. Siksi saksalaiset ovatkin tykästyneet maistaessaan suomalaisia pipareita ja korvapuusteja.

Muutamia esimerkkejä leipomon hinnoista: tuoresämpylä maksaa alkaen 0,30 €/kpl, kokonainen leipä alkaen 2 €, kakunpala 2-2,50 €, leivonnaiset 2-3,50 €, pullat (esim. rusinapulla) alkaen 0,70 €.

Saksalaisten leipomoiden klassista tuotevalikoimaa. Alimpana piparkakkukaupan näyteikkuna.

Ruokakulttuuri nykyään

Nykyaikana kahvilat, jäätelöbaarit ja leipomot ovat korvanneet perinteistä kahvittelutapaa. Sunnuntaisin edelleenkin tavataan ja kahvitellaan sukulaisten ja ystävien kanssa, mutta kakut ja leivonnaiset ostetaan useammin pakastealtaalta tai suoraan leipomosta.

Lisäksi suosiotaan ovat lisänneet uudet suuntaukset: vegaanituotteet, gluteenittomat reseptit ja dieettileivonnaiset. Tosiasiassa esimerkiksi gluteenittomia tuotteita on usein varsin hankala löytää monista leipomoista, sen sijaan laktoosittomia alkaa olla jo aika hyvin tarjolla. Kaupoissa kyllä molempia löytyy jo aikamoinen valikoima.

Saksassa valmiiksi maustettuja lihatuotteita on tarjolla vähemmän kuin Suomessa, vaikka muuten lihatuotteita löytyy kyllä runsaasti, varsinkin makkaravalikoima on täällä aikamoinen. Sen sijaan valmisruokien tarjonta on varsin niukka samoin myös pakastevihanneksien. Maustettujen rahkojen ja tuorejuustojen valikoima on paljon pienempi ja light-maitotuotteita löytyy vähemmän.

Saksalainen leivontakauppa on osa nykyaikaa.

Suomalaista leivontaperinnettä jakamassa

Itse leivon vaihtelevasti. Viikonloppuisin teen usein lettuja tai pannukakkua, arkiviikolla leivon 1-2 kertaa suolaisia piirakoita tai kahvikakkuja. Omille vieraille leivon aina itse, samoin syntymäpäiville ja muihin juhlapäiviin. Usein leivon myös paikallisen Suomi-koulumme tapahtumiin.

Olen tarjonnut suomalaisia leivonnaisia omille kavereille, vienyt niitä päiväkodin juhliin, retkille ja ryhmän hoitajille kiitokseksi. Suosituimpia ovat porkkanakakku, mokkapalat, korvapuustit, lohipiirakka ja voileipäkakut. Saksalaisten mielestä voileipäkakku on erikoinen ja maukas yhdistelmä ja heidän mielestään erikoisen hyvä idea tehdä leivästä kakku. Korvapuusteista on tykätty täällä myös todella paljon. Kardemumman ja kanelin yhdistelmä on saksalaisille hauska, koska heille se on enemmänkin joulumaku. En ole saksalaisia joulupipareita lukuunottamatta törmännyt leivonnaisiin, joissa olisi yhdistettynä kardemummaa ja kanelia.

Tein hieman kyselyä, kuinka moni täällä Saksassa tuntee ja seuraa Kinuskikissa-blogia ja lopputulos oli se, että blogi on todella tunnettu erityisesti suomalaisten keskuudessa. Se sai todella paljon kehuja. Saksalaiset ja venäläiset ystäväni ovat myös olleet kiinnostuneita Kinuskikissan resepteistä, joita olen heille kääntänyt saksaksi ja venäjäksi.

Ja lopuksi haluan sanoa, että Saksa on paljon muutakin kuin olutta ja makkaraa, joten kannattaa ihmeessä tutustua Saksan upeaan leivontakulttuuriin. Haluan myös toivottaa antoisia leivontahetkiä kaikille sinne Suomeen!

Tatjana

Käsekuchen

Pohja:
100 g voita (huoneenlämpöisenä)
200 g vehnäjauhoa
60 g sokeria
1 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
1 kananmunaa
ripaus suolaa

Rahkatäyte:
500 g maitorahkaa
2 kananmunaa
180 g sokeria

Puddingtäyte:
250 ml kermaa
250 ml maitoa
1 ½ pss Dr.Oetker vaniljapudding
1 tl sitruunamehua

Vuoraa irtopohjavuoan (halkaisija 24 cm) pohja leivinpaperilla.Voitele ja vehnäjauhota reunat.
Laita kulhoon kaikki taikina-aineet ja vatkaa tai sekoita tasaiseksi taikinaksi. Painele taikina vuoan pohjalle ja reunoille.

Valmista rahkatäyte sekoittamalla vispilällä maitorahka,sokeri ja munat keskenään. Älä vatkaa!

Valmista puddingtäyte toisessa kulhossa sekoittamalla vispilällä maito, vaniljapudding-jauhe, kerma ja sitruunamehu keskenään. Älä vatkaa!
Sekoita molemmat täytteet yhteen ja kaada täyte vuokaan.

Paista uunin keskitasolla 170 asteessa noin tunti.

Anna jäähtyä hyvin ennen tarjoilua.

Haluttaessa voisit lisätä rusinoita, unikonsiemeniä, omenoita, luumuja, kirsikoita, säilykepersikoita tai aprikooseja.