Arvaatteko mitä asiaa minulta kysytään tässä Kinuskikissan roolissa eniten? No, itse asiassa niitä on kaksi. Ensimmäinen on se, kuka nämä kaikki herkut syö. 🙂 (Vastaus: äiti, isä, sisko, lapset, ystävät, sukulaiset, työkaverit ja heidän perheensä, ystävänsä, sukulaisensa jne.) Toinen usein kysytty kysymys on, miten reseptit syntyvät.

Joskus resepti (tai reseptin aihio) vain tipahtaa taivaasta. Toisinaan jokin raaka-aine innostaa miettimään, mitä siitä voisi leipoa. Mutta aika usein taustalla on olemassa oleva resepti, joka lähtee elämään omaa elämäänsä. Moni on varmaankin leiponut tai ainakin maistanut perinteistä sitruuna-marenkitorttua, jossa pohja, täyte ja marenki muodostavat täydellisen kokonaisuuden. Tuo klassikko on toiminut tämän reseptin kaukaisena esikuvana. Se on matkan varrella elänyt ja kehittynyt omaan suuntaansa. Mutta tämäkin torttu nojaa vahvaan kolmen liittoon, jossa kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa. Jokainen kolmikon jäsen erottuu niin maun kuin rakenteesta puolesta. Kaakaoinen pohja antaa sopivasti hapokkuutta ja särmää. Vaniljatäyte tuo crème brûlée -tyyppistä makeaa täyteläisyyttä. Puolukkamarenki antaa kuohkeutta ja raikkautta.