Aleksanterinleivos johdattelee herkuttelijan 1800-luvulle Venäjän keisarikuntaan. Aleksanteri I:n rooli Suomelle oli merkittävä, sillä hänen myöntämänsä autonomia oli askel kohti itsenäistymistä. Leivos kehiteltiin Aleksanteri I:n vierailun kunniaksi. Se onkin vanhin kuuluisuuden mukaan nimetty leivoksemme.
Perinteisen aleksanterinleivoksen kuorrute on värjätty vaaleanpunaiseksi, mutta tein sen juhlavuoden kunniaksi Suomen lipun väreissä. Leivoksesta saakin kuorrutteen väriä vaihtamalla erilaisiin juhlasesonkeihin sopivia versioita. Raidoituksen sijaan myös nonparellit ja koristerakeet sopivat viimeistelyyn. Raidat voi pursottaa myös suklaasulalla.
Klassikkoa aleksanterinleivoksesta ei ole muodostunut syyttä suotta. Se on yksi herkullisimmista perinneleivonnaisista, joita tiedän. Nyt jos joskus on sen aika!
PikkuMinttu: voi, sinun versiosi kuulostaa todella ihanalta! Vihreä + omena on niin raikkaan oloinen yhdistelmä! Eiköhän tämä kuukausia säily. 🙂