Tämä kakku on oikeastaan paluu juurille, sillä seeprakakkujen villitykseni alkoi viisi vuotta sitten nimenomaan kahvikakun muodossa. Tuolloin leivottu seeprakakku oli tehty tavalliseen pyöreäpohjaiseen kakkuvuokaan ja se siivitti minut soveltamaan ajatusta hyydytettyihin seeprakakkuihin. Halusin isänpäivänä tuoda pöytään jotain tavanomaista juhlavampaa kahvikakkua ja niinpä päätin tiikerinkakun sijaan leipoa seepran.

Tarjoilupöydässä tämä kakku kerää vieraiden katseet sekä ennen että jälkeen paloittelun. 🙂