Tämän vuoden isänpäivä oli aivan erityinen, sillä oma mieheni juhli sitä ensimmäistä kertaa isänä ja molempien isät vaarina ja fafana. Kakun paikka, ei voi muuta todeta. Koska meillä oli samana viikonloppuna muutto uuteen asuntoon, olin tehnyt kakun kaukaa viisaana pakkaseen. Myös marsipaanikoristeet oli tehty valmiiksi. Vain suklaakuorrutuksen tein ennen h-hetkeä.

Muistaakseni en ole aiemmin tehnyt suklaakuorrutteista kakkua. Sen verran tästä ensimmäisestä jäi hampaan koloon, että tulen takuulla yrittämään toistekin! Syöjien onneksi kakku sai päälleen kaksi kerrosta kuorrutetta, eikä kumpikaan onnistunut toivotulla tavalla. Kolmatta kertaa en lähtenyt enää yrittämään täydellisempää lopputulosta – joku raja sentään minunkin perfektionismilla. Ensimmäisen kerroksen tein kakun alkuperäisellä kuorruteohjeella, mutta mokomasta tuli paksua ja jotenkin rakeista. Toisen tein ihan perus suklaakuorrutteen ohjeella, mutta kuorrutteeseen jäi harmittavaa epätasaisuutta, kuten kuvistakin on selvästi havaittavissa.

Minulla on tosin teoria siitä, mikä kuorrutteen teossa meni mönkään. Ohjeessahan käsketään ykskantaan kuumentamaan kerma kiehumispisteeseen ja sulattamaan siihen suklaa. Uskoisin, että kermaa olisi pitänyt jäähdyttää hetki ja lisätä suklaa vasta sitten. Suklaahan ei sula tasaiseksi liian kuumalla lämmitettäessä vaan tulee kokkareiseksi. Ehkä tässäkin lähes kiehuvaan kermaan sekoittaminen sai aikaan saman ei-toivotun reaktion. Toinen vaihtoehto olisi ehkä ottaa kerma pois liedeltä jo hivenen aikaisemmin. En uskaltanut tätä tehdä, koska pelkäsin, että liian haaleaan kermaan suklaa ei sula. Mutta uutta oppiaksenihan minä näitä juttuja teen ja tästä tuli taas kokemusta roppakaupalla. Kinuskikissa kommentoi 9.2.09: nyt suklaakuorrutteen ohjetta on muutettu.

Kakun sisus on löydös Mihakolta, joten alla olevat teko-ohjeet on kopioitu sieltä. Muutin kuitenkin ainesosien suhteita melko lailla. Alla siis resepti kuten kakun itse valmistin. Pohjan tein kaksinkertaisena. Siitä tuli sopiva halkaisijaltaan 22 cm vuokaan. Täytteen tein kolminkertaisena. Liivatejauheen korvasin liivatelehdillä ja vähensin määrää puoleen (käytän yleensä liivatteita aina ohjetta vähemmän – tässä ohjeessa sulatettu valkosuklaa jähmettää kakkua jo itsessään). Lisäsin myös täytteeseen rouhittua tummaa suklaata (inspiraatio eräästä eestiläisestä jäätelölaadusta).

Kuorruttamisen jälkeen laitoin kakun ympärille Lidlistä ostettuja vohveleita. Idea on Kaurislapselta. Käytin yli jäänyttä kuorrutetta liimana vohveleiden kiinnittämisessä.

Ruskalehdet ovat marsipaania. Värjäsin valkoista marsipaania elintarvikeväreillä keltaiseksi, punaiseksi ja vihreäksi. Sitten sekoittelin niitä keskenään eri sävyiksi, joita kaulitsin yhdessä levyksi. Levystä otin muratti– ja ruusunlehti-muoteilla kuvioita. Muotoilin tinapaperista sormenpaksuisia tikkuja ja asettelin lehtiä niiden päälle kovettumaan ”käpristyneeseen” muotoon. Annoin kovettua seuraavaan päivään. Sitten nostelin ne kannelliseen rasiaan säilytettäviksi (ei kuitenkaan vieläkään jääkaappiin!). Kovettuneitakaan koristeita ei kannata latoa päällekkäin. Olen huomannut, että silloin ne saattavat pehmentyä uudelleen.

Valmiisiin ruskalehtiin suihkutin hopea/helmiäis-sprayta ”huurteeksi”. Kakun päälle vuolin vielä valkosuklaasta pieniä hippusia lumihiutaleiksi.