Tämä piirakka ammentaa makunsa Suomen soilla viihtyvästä lakasta eli hillasta. Haastavat poimintaolosuhteet ja hajanainen esiintyminen nostavat marjan arvoa. Olen oppinut tykkäämään lakasta jo lapsena, sillä äiti teki lakasta hilloa, jota syötiin jäätelön kanssa tai rahkajälkiruoassa, usein myös kakun täytteenä.
En ole itse poiminut lakkaa, koska vietän kesääni yleensä kaukana lakkasoista, mutta ostolakkaan investoin kyllä vuosittain ainakin piirakan verran. Tämäkin resepti syntyi hetken mielijohteesta kauppareissulla ja nappasin kaveriksi valmiin vaniljakreemin.
Ajatuksissani kuljin viime kesään ja Lieksan Reposuolle, jonka täydellisessä, lähes maagisessa hiljaisuudessa oli jotain ikiaikaisen pysäyttävää. Sellaisessa hetkessä tuntee suurta kiitollisuutta siitä, että saa olla suomalainen. Suomi-teema puoltaa siis paikkansa reseptini esillepanossa ja sitä täydentää piiraan rukiinen pohja.
