”Äiti, voidaanko me leipoa?” Tämän kysymyksen olen kuullut viime aikoina yhä useammin. Tätä ennen lasten leipomisinto on ollut tuuriluontoista. Välillä pidettiin viikottaista leivontapäivää, mutta suurimmaksi osaksi leipominen on ollut satunnaisempaa ja lähtenyt lasten omasta aloitteesta. Silloin kun ollaan yhdessä leivottu, olen yrittänyt pitää omat näppini erossa ja antanut lasten hoitaa mittaukset ja sekoittelut ja sietänyt siitä seuraavan väistämättömän sotkun. Saavutettu 9 vuoden ikä on otollinen itsenäiseen tekemiseen. Juuri se, että voi kokea suoriutuvansa ilman aikuisen apua, tuntuu olevan kaikkein palkitsevinta. Kun leipureita on kaksi, on oma saavutuksensa sekin, että pystytään leipomaan sovussa ja tekemään lukemattomia kompromisseja (kumpi saa sekoittaa mitäkin ensin, kumpi saa ottaa uunista, kumpi laittaa uuniin jne. jne.).

No, palatakseni jutun aloitukseen tällä viikolla sain soiton kesken kauppareissun ja minua pyydettiin tuomaan tiettyjä aineksia, mm. sitruunoita. Tytöt eivät paljastaneet aikeistaan tämän enempää, mutta leipomisestahan siinä oli kysymys. He olivat kaivaneet kirjasta sitruunamuffinssien reseptin. Hieman olin varautunut, koska eivät ole koskaan raastaneet sitruunaa ja puutuin sen verran asiaan, että terotin sitruunan huolellista puhdistamista ja mainitsin, paljonko kuoresta on hyvä raastaa. Toinen asia, jossa annoin etäohjeita, oli kömmähdys sokerin joutumisesta kuivien aineiden joukkoon. Lohdutin, että luultavasti taikinasta tulee aivan yhtä hyvä sekoittamalla yksinkertaisesti kaikki ainekset kerralla kulhossa. Näin kävi; ”kaikki kulhoon ja sekoitus” -menetelmä oli ”succee” ja niinpä alla oleva ohjekin on laadittu tällä reseptillä. Paistoaika oli tarkasti 18 minuuttia. Silloin taikina oli juuri ja juuri kypsää, siis kaikkein mehevimmillään. Muffinssin ulkonäöstä joutuu silloin hieman tinkimään eli pinta laskee jonkin verran uunista ottamisen jälkeen. Jos haluat oikein kuperat muffinssit, pidä muutama minuutti kauemmin. Joskin tarkkoja aikoja on mahdotonta antaa, sillä uunikohtaiset erot ovat sen verran suuria.

Maku näissä muffinsseissa on raikas ja hyvin sitruunainen. Omat lapseni tykkäsivät, mutta jos hapan sitruuna arveluttaa, ohje on helppo muuntaa lempeämmäksi appelsiiniversioksi. Silloin vähentäisin sokerin määrää 2 desilitraan.

Nyt pikkuleipurit keittiöön ja leipomaan! 🙂