Halusin tehdä aivan toisenlaisen piirakan vastapainoksi edelliselle, runsastäytteiselle, makealle vanilja-mustikkapiiraalle. Päädyin hyvin pelkistettyyn versioon, jossa on ohut pohja ja pääosa annetaan marjoille itselleen. Perhepiirissä arvioimme näitä kahta ja mielipiteet jakautuivat eli kummallekin löytyi kannattajansa. Omasta mielestäni tässä pâte brisée -pohjaisessa piirakassa on loistavaa se, että elementit ovat yksinkertaisia, mutta silti jokaisella reseptin yksityiskohdalla on tärkeä merkitys. Pâte brisée on muuten sama kuin omenapiirakassa, josta voi lukea lisätaustoja.

Itse asiassa tämä piiras muistuttaa minua hyvin paljon mummini aikanaan tekemästä pellin kokoisesta mustikkapiirakasta, jonka valmistumista olin usein vesi kielellä seuraamassa. Hän teki mustikkapiirakat rahka-voitaikinasta, joka oli ohueksi kaulittu. Päällä oli mustikoita, sokeria ja taikinanauhoja. Tätä nautittiin lapsuuden mökkimaisemissa siinä missä toistakin mustikkaherkkua, johon mummini minut tutustutti – mustikkamaitoa tietenkin.

Resepti tulee erityiseksi ja henkilökohtaiseksi, kun sen kautta voi palata johonkin itselleen rakkaaseen aikaan, paikkaan ja ihmiseen.