Tästä suklaakakusta on muotoutunut yksi suosikkipohjani mitä tulee tummiin kakkupohjiin. Alkuperäinen ohje on ystävältä saatu, mutta olen muunnellut siitä oman version. Erityiseksi tämän tekee se, että koostumus on niin pehmeä ja mehevä. Pohja saa jäädä keskeltä aavistuksen verran kosteaksi. Kostutusta tarvitaan silloin vähemmän kuin esimerkiksi sokerikakkupohjassa.
Kakkupohjasta riippumatta on syytä huomioida seuraava asia kakun kokoamisesta. Paistettaessa kakun pinta jää pohjaan verrattuna epätasaisemmaksi, huokoisemmaksi ja jopa halkeilevaksi. Pintaosa kannattaakin aina ”piilottaa” täyttövaiheessa kakun pohjalle. Sileä pinta on helpompi koristella.
Rakenteeltaan tämä pohja on hieman herkemmin hajoava kuin tavalliset kakkupohjat ja siksi suosittelenkin välttämään turhia siirtelyitä: leikkaa kakkupohja kolmeen osaan valmiiksi siinä asennossa, että voit siirtää päällimmäisen levyn kakun alimmaiseksi pohjalevyksi. Rakenne tiivistyy, kun säilytät pohjan yön yli viileässä.
Huoneenlämpöisten raaka-aineiden käyttö on suositeltavaa. Tämä auttaa myös kakun tasaisempaan kohoamiseen.
Heemeli: onko käytössäsi tuttu vuoka, jolla muut kakkupohjat ovat paistuneet normaalisti? Ja uuninkin käyttö on testattu muissa resepteissä eli siitä ei voi olla kiinni? Voisiko jauholaatu olla jotenkin erilainen ja vaatia vaikka hiukan lisäystä reseptiin nähden. Niissä toki voi olla eroja. Itse käytän tavallisia puolikarkeita vehnäjauhoja, yleensä luomua. Vaikeaa keksiä, mistä muusta voisi kiikastaa, joten arvailuksi menee…