Tästä suklaakakusta on muotoutunut yksi suosikkipohjani mitä tulee tummiin kakkupohjiin. Alkuperäinen ohje on ystävältä saatu, mutta olen muunnellut siitä oman version. Erityiseksi tämän tekee se, että koostumus on niin pehmeä ja mehevä. Pohja saa jäädä keskeltä aavistuksen verran kosteaksi. Kostutusta tarvitaan silloin vähemmän kuin esimerkiksi sokerikakkupohjassa.
Kakkupohjasta riippumatta on syytä huomioida seuraava asia kakun kokoamisesta. Paistettaessa kakun pinta jää pohjaan verrattuna epätasaisemmaksi, huokoisemmaksi ja jopa halkeilevaksi. Pintaosa kannattaakin aina ”piilottaa” täyttövaiheessa kakun pohjalle. Sileä pinta on helpompi koristella.
Rakenteeltaan tämä pohja on hieman herkemmin hajoava kuin tavalliset kakkupohjat ja siksi suosittelenkin välttämään turhia siirtelyitä: leikkaa kakkupohja kolmeen osaan valmiiksi siinä asennossa, että voit siirtää päällimmäisen levyn kakun alimmaiseksi pohjalevyksi. Rakenne tiivistyy, kun säilytät pohjan yön yli viileässä.
Huoneenlämpöisten raaka-aineiden käyttö on suositeltavaa. Tämä auttaa myös kakun tasaisempaan kohoamiseen.
leena-sinikka: Voi, se on harmi jos kakkupohja hajoaa, tiedän sen ihan omastakin kokemuksesta.
Luitko muuten vastaukseni jennille tuolla alempana? Maltoitko siis pitää kakkupohjaa jääkaapissa ennen leikkaamista, vai oliko kiire saada kakkupohja osiin heti tuoreeltaan?
Kinuskikissakin siitä kylmässä säilyttämisestä tuolla vinkkaa reseptin puolella. Se auttaa että kakkupohja tosiaan on kylmä.
Toivottavasti kuitenkin sait rakennettua palasista maistuvan kakun! 🙂