Tällainen mukavan muhkea lettupino syntyi kun teki mieli jotain hyvää, ja jääkaapissa oli edellispäivältä jäänyttä muusia. Alun perin olin ajatellut sämpylöitä leipoa, mutta ulkoiltiin niin pitkään, ettei ennen välipala aikaa enää ehtinytkään. No, lapset eivät sämpylöiden vaihtumisesta lettuihin suinkaan pahastuneet =) ja pitää kyllä sanoa, että tuli tosi hyvät letut!
Tällainen mukavan muhkea lettupino syntyi kun teki mieli jotain hyvää, ja jääkaapissa oli edellispäivältä jäänyttä muusia. Alun perin olin ajatellut sämpylöitä leipoa, mutta ulkoiltiin niin pitkään, ettei ennen välipala aikaa enää ehtinytkään. No, lapset eivät sämpylöiden vaihtumisesta lettuihin suinkaan pahastuneet =) ja pitää kyllä sanoa, että tuli tosi hyvät letut!
n. 3dl perunamuusia
1 muna
1,5 dl maitoa
1 dl vehnäjauhoja
0,5 tl leivinjauhetta
2 rkl sokeria
paistamiseen rasvaa
Sekoita kaikki aineet reippaasti yhteen ja paista pikkulettu pannulla. Tästä tuli 16 lettua. Tarjoile omenahillon kanssa!
sojan kotikeittiö
minunkin mummoni tuli karjalasta, mutta perunakakkaroiksi muistan hänen näitä kutsuneen. Toki on voinut alun perin muukin nimi olla =)
Mummu paistoi näitä kun olin pieni. Meilläpäin (Satakunnassa) näitä kutsuttiin pleesukoiksi. Mummun sukujuuret olivat silti Karjalassa, joten en tiedä nimityksen alkuperää.
Harvemmin vahingot ovat noin maukkaita! Huomenna annan vahingon kiertää, kun tänään jäi muusia reilusti yli. Mansikkahilloa ainakin löytyy. Nam! 🙂
sojan kotikeittiö
meilläkin mummo teki perunakakkaroita, mutta ne olivat enemmän rieskoja ja suolaisia siis. Näistä nyt sattui tulemaan makeita, ja pitää ihan itse kehua, että tosiaan hyviä ihan ”vahingossa” =)
Aamuriemu
Varmasti suurta herkkua :). Lapsuudessani isomamma teki ”perunapullia” (lettuja ne olivat, mutta suvussa ne kulkivat tällä nimellä) meille aamupalaksi ja sitä syötiinkin joko omenahillon tai viinimarjahillon kera, jotka olivat myös isomamman käsialaa.