No täällä ilmoittautuu sitten toinenkin, joka ”kannustaa” pullia kohoamaan. 🙂 Samaa taipumusta on nimittäin itsellänikin. Kun uunin suuluukku napsahtaa kiinni, niin samalla hetkellä alkaa tuskailu ja puhina ja kannustus: ”kohoaako, ei kohoa, kohoais nyt! ” Ja jos näyttää, ettei pullat sun muut ymmärrä kohota tai käyttäytyä muuten toivotulla tavalla niin muutama tuima tuijotus perään. Huoh! Niin kuin se nyt jotain auttaisi. Tai hmmm… Sinulla on kyllä niin onnistuneen näköisiä pullia, että ehkä se auttaa. Sinun pieni poikanen osaa vaan ilmeisesti kannustaa paremmin kuin minä. 🙂

Ikävältä kyllä kuulostaa tuo sairaalareissu pullataikinen takia. 🙁 Ei sitä aina hoksaakaan, että periaatteessa mukavissa asioissa ja touhuissa saattaa vaara piileä.

Juu, tutustun ehdottomasti tuohon maapähkinävoihin. Olit juuri kivan oloisen kreemiohjeenkin sille julkaissut. 🙂

Moikka maris! Todellakin kannattaa tutustua, jos yhtään pähkinästä tykkää. Tuhtia kamaa on, mutta sopivasti annosteltuna todella maukasta 🙂
Voi, kun päivystäminen jäisikin uunin edessä kyyhöttämiseen! Kovaan ääneen ”kannustetaan” pullia paistumaan ja aina välillä käydään äidiltä varmistamassa, että ihanko varmasti aiot noita tuolla lasin takana vielä pitää? Pienelle ei uskalla raakaa taikinaa antaa, elävästi on vielä mielessä kaverini pikkuveljen sairaalareissu liian pullataikinan ahmimisen takia :/

Ihanilta näyttää! En olekaan maapähkinävoihin tutustunut lähemmin, vaikka aikeissa on monesti ollut. Vaikuttaisi soveltuvan aika monenlaisiin juttuihin. Pitääpä laittaa ostoslistalle. 🙂
Voi että minä niin hellyin, kun näin silmissäni pienen poikasen uunin edessä kyyhöttämässä! Selvä osoitus pullahiirigeenin periytyvyydestä. Ei tarvitse suorittaa enää kaksoissokkotutkimuksia. 🙂