Pöyrööllä on varmasti (ollut) aikuisten puheessa juuri tuo toinen merkitys, jonka sinä kerroit. Muistui nyt itsellenikin mieleen ja alkoi tuntua tutulta. Jos joku teki jotain typerää, hänelle saatettiin sanoa, että oot sä ihan pöyröö? Ehkä me lapset aikuisten puheista käsitimme, että pöyröö on jotain outoa ja hämmentävää, ja salaperäistä, ja mielikuvitus synnytti tuon jännittävän ja (ihanan) pelottavan olennon. Eli lapsilla oli oma pöyröö. 🙂

Kuinka iso/pieni reviiri tuolla lasten pöyrööllä mahtoi olla, jää tietämättä. Mutta aikuisten pöyröö ainakin voi hyvin, kun on saanut nimensä salmiakkijauheeseen ja ihanan herkulliseen leivonnaiseen sinun leipomossasi. Perinteet kunniaan! 🙂

Kinuskiemo: Sieltähän ne airot ja alakuperääset Häjyt tulooki, Härmästä, eikö? 😉 Mielenkiintoinen tarina. 🙂 Meillä taasen kun puhutaan pöyrööstä, sillä viitataan jokseenkin hulluun, vähä järkiseen tai muuten erikoiseen persoonaan. 😀 ja tämäkin juontuu lapsuuteen. Paappa ja mummu kun tapasi aina päivitellä jos joku teki esim. jonkin hullun tempun että ”onko se aivan pöyröö”. Ite olen ehta Ilmajokinen. 🙂

Kuulostavat jännittäviltä ja ovat varmasti salmiakinystävän herkkua. 🙂

Lapsena olisi tuskin uskaltanut näitä (tällä nimellä) suuhun laittaa, vaikka lähes Häjy itsekin olen. Kyllä vain lapset juoksivat heti piiloon, kun joku keksi huutaa, että ”pöyröö tuloo!” Salaperäinen ja jännittävä kummituksen sukulainen, mutta ei mielestäni lakanaan kietoutunut. Jotain enemmän peikkomaista minun pöyröössäni oli. Jokaisella oli tietysti oma kuvitelmansa, kun kukaan ei ollut sitä koskaan onnistunut näkemään. Mutta muistaakseni pöyröötä oli ihan kiva pelätä.

Terveeseni kaikille eteläpohojalaasille ja erityysesti kotopitäjääni Härmään! 🙂

Oi, mahtavaa! Just sain pulikallisen tuota Ilmajoentuliaisina 🙂 Maistuu se puluveri semmosenaankin, mutta täytyy tätäkin kyllä kokeilla.

Kuullostaa tosi hyvältä! Pakko kokeilla 🙂