Sain jo kevättalvella vihiä, että yksi tädeistäni saattaisi mieluusti haluta tulevaksi kesäksi pikkuleipiä heidän kesäpaikalleen - niin vierasvaraksi kuin itselleenkin. Tarkempaa toivetta en saanut pikkuleipien laadusta tai määrästäkään, mutta päättelin, että hyvin säilyviä pitää ainakin olla. Niin, että säilyvät huoneenlämmössä vaikka vähän pitempäänkin. Ja hyvähän tietysti olisi, jos olisivat sellaisia, jotka useimmille myös maistuvat. 

Itselleni pursotettavat pikkuleivät ovat tähän asti olleet vähän tuntematon osa-alue leivonnassa, mutta pitkään on kyllä ollut mielessä kokeilla. Niinpä ajattelin, että nyt on hyvä sauma harjoitella. 😊

Tykkään, että pikkuleipätaikinassa saa mielellään olla vehnäjauhojen lisäksi hieman perunajauhoja - ihan niin kuin sokerikakkupohjassakin. Pikkuleipiin perunajauhot tuovat ihanaa suussasulavaa mureutta ja pehmeyttä. Tämä ohjeeni pohjautuu täältä löytämääni reseptiin. Tosin tuo alkuperäinen ohje on ihan jättimäinen: voita tulee puolitoista kiloa jne. Niinpä pienentelin, pyöristelin ja muokkailin ohjetta sopivammaksi omaan tarpeeseeni ja makuuni.

Tuli kyllä oikein suussasulavia ja mureita hillosilmiä, mutta pursottamista täytyy vielä treenata. Kaikesta päätellen täti oli kuitenkin tyytyväinen. Tätä samaa ohjetta hyödyntäen ja hieman muokaten tein myös pursotettuja kaneliässiä, jotka niin ikään matkasivat tätini perheelle kesävierasvaraksi.