Hei! Kiinnosti tuo mummon kerma torttutaikina. Olen monessa paikassa lukenut, että se on paras. Minua askarruttaa vain se, että kirjoitat taikinaan saadaan lehtevyyttä kaulitsemalla se useita kertoja ilman rasvaa. Näinkö on. Nypitäänkö se rasva sitten joukkoon vai miten tehdään. Olisi kiva saada selkeä ohje tämmöselle tumpelolle. Yst. terv. Tarja

Leipaisin tällä mummoni ohjeella taas torttuja jouluksi. 🙂 Paistoin tortut nyt vähän korkeammassa lämmössä eli 225 asteessa. Muutin lämpötilan myös ohjeeseen. Aiemmin oli 200 astetta.

Kiitti sinullekin mari-johanna! Näitä kyllä riittää, joten ota vaan useampi, jos maistuu. 🙂
Itse olen luumun ystävä, mutta täytyy sanoa, että tosi hyvää on myös tuo omena-kaneli. Ja vaihtelu tekee hyvää aina.

Itse arvelen, että tällainen kermaan tehty oli se mummon eniten käyttämä taikina, mutta myöhemmin, kun rahkaa tuli kauppoihin paremmin saataville, niin hän myös teki siitä.

Ja jälleen mummolan henkeä! Ihanaa! Minä muistan lapsuudessa leiponeeni mummon kanssa sekä piparit että tortut. Lieneekö meillä ollut samankaltainen taikina, paljon mahdollista?! Meillä löydettiin omena kaneli hillo muutamia vuosia sitten kun aloin korvata osan tortuista hillot juuri tuolla hillolla. Meillä kun lapset eivät luumusta pidä. Ja kas kummaa nykyään nuoriso vetelee torttuja hyvällä mielellä.
Mutta sinun torttuihisi vielä mennäkseni kyllä on houkutteleva lautanen,hyvä juttu että teit kerralla enemmän niin voi ottaa vaikka toisenkin tortun. 🙂

Kiitti Marenkiruusu ja Kinuskiemo! On nämä kyllä kieltämättä hyviä. 🙂 Meheviä ja mureitakin. Ei niinkään lehteviä. Mutta itse en oikeastaan sitä lehtevyyttä tortuilta niin kaipaakaan.
Mummolle oli vielä sydämen asia aina lämmittää tortut puu-uunissa ennen tarjoilua. Itse ei malttanut istua kahvipöytään lainkaan, kun lämmitti vaan sitä mukaa torttuja kun niitä pöydästä hävisi. 🙂
Minulle oli tuo omena-kanelimarmeladi ihan uusi tuttavuus, mutta huisin hyvää on kyllä sekin. Ja kivasti sopii suolainen sinihomejuusto sen kaveriksi. Se ei ollut täysin oma ideani, mutta en millään muista mistä tuo kukkatorttujen täyteidea tarttui päähäni.
No kehtaat ottaa molempia, Kinuskiemo! Meillä ei lasketa. Ja kaikki tarjolle laitettu on myös tarkoitettu syötäväksi. 🙂

Voi että! Nämä näyttävät todella suussa sulavilta. Niin herkullisen näköisiä ovat. Nuo isot hillolammikot keskellä iso houkutin, nam! Ja hillokin koristeltu!! Ja hauskasti ovat eri mallisia. Siinä sitä onkin pohtimista herkuttelijoilla kaksin verroin. Kumman hillon valitsisin ja kumman mallin? Vai riittääkö ja kehtaako ottaa molemmat? 🙂

Minunkin mummu tekee kerma-voitaikinasta joulutortut ja ovat aivan ihania, kuten varmasti nämäkin 🙂