28.8.2016
Kesäkurpitsa-suklaamuffinssit
12 isoa muffinssia
Taikina
2 1/2 dl fariinisokeria
1 dl rypsiöljyä
2 kananmunaa
1 dl piimää/maustamatonta jogurttia
3 1/4 dl vehnäjauhoja/gluteenitonta jauhoseosta
3/4 dl kaakaojauhetta
1 1/2 tl leivinjauhetta
1/2 tl soodaa
2 tl vaniljasokeria
hyppysellinen suolaa
50 g (tummaa) suklaata rouhittuna
200 g kesäkurpitsaa raastettuna (n. 3 dl)
Kuorrutus
100 g tummaa suklaata (jos teet gluteenittomana varmista suklaan gluteenittomuus)
200 g maustamatonta tuorejuustoa
3/4 dl tomusokeria
(2 rkl kermaa/maitoa)
Vatkaa fariinisokeri, piimä, öljy ja kananmunat keskenään kevyesti sekaisin.
Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet nopeasti sekoittaen. Älä kuitenkaan vatkaa liikaa.
Sekoita lopuksi joukkoon kesäkurpitsaraaste ja suklaarouhe. Jos kesäkurpitsaraaste vaikuttaa kovin mehukkaalta, voit kevyesti puristaa enimpiä nesteitä pois.
Jaa taikina muffinssipellin koloihin laittettuihin vuokiin.
Paista 175 asteessa n. 20 minuuttia. Voit kokeilla kypsyyttä työntämällä esim. cocktailtikun muffinssin keskelle. Jos tikkuun ei tartu taikinaa ovat muffinssit kypsiä.
Anna jäähtyä.
Pilko suklaa paloiksi ja sulata se mikroaaltouunissa miedolla teholla välillä sekoittaen.
Notkista tuorejuusto sähkövatkaimella ja lisää samalla tomusokeri.
Lisää joukkoon sula suklaa ja sekoita tasaiseksi.
(Jos kuorrute vaikuttaa liian paksulta ja haluat notkistaa sitä hieman, voit lisätä joukkoon pari ruokalusikallista kermaa/maitoa).
Laita kuorrute pursotuspussiin ja pursota muffinssien päälle. Vaihtoehtoisesti voit levittää kuorrutetta esim. veitsellä muffinssien pinnalle.
Säilytä muffinssit jääkaapissa.
Erikokoisten kakkujen riittävyys
Vinkkejä erityisruokavalioihin
Chocolate Chip Cookies
5599 tähteä
Maailman paras mutakakku
2811 tähteä
Mokkapalat
2540 tähteä
Brookies
1802 tähteä
Britakakku
1521 tähteä
Voi Kinuskiemo ja mari-johanna, kunpa vaan taas tietäisitte… Melkein leipuri repi pelihousunsa ja esiliinansa juuri näiden pursotusten tähden. 🙂
Sen siitä saa, kun alkaa suunnitella koristelua vasta sitten kun jo tekee. Ensin säädin tyllojen kanssa ihan kiitettävästi. Sitten kesken pursottelun huomasin, että kuorrutettahan riittää paljon muhkeampiinkin koristeluihin. Aloin sitten lisäillä kuorrutetta vähän sinne ja tänne. Ja niinpä tasalaatuisuus oli muisto vain. Mutta kummasti ne koukeroisemmatkin pursotukset tuolla mahassa oikenee. Niin, että nyt tuskailuni naurattaa jo itseänikin. Pois silmistä, pois mielestä. 😀