Minulla on ollut vähän kivikkoinen ja mutkainen tie itse tekemieni leipien ja sämpylöiden kanssa. En ole koskaan ollut kovin kova leivän syöjä, mutta kun muutama vuosi sitten innostuin leipomisesta, niin ajattelin että nyt teen harva se päivä rapsakkakuorisia ja sisältä kuohkean pehmoisia sämpylöitä ja leipiä. No, se oli helpommin ajateltu kuin tehty. Lukemattomia reseptejä kyllä kokeilin, mutta lopputulokset eivät oikein säväyttäneet: sämpylöiden ja leipien pinnan rapeudesta ei ollut tietoakaan, rakenne oli tiivis tai muuten outo, tuotokset kuivuivat silmänräpäyksessä ja ominaismaku oli lähinnä hiiva. Turhauduin niin, että löin hanskat tiskiin. Kun en kerran osaa, niin olkoot koko leivät! 😤

Yli vuosi meni, että en edes ajatellut tekeväni itse sämpylöitä tai muita hiivalla kohotettavia leipiä. Sitten huomasin monien kehuvan sämpylä- ja leipäreseptejä, joissa taikinan annetaan kohota vähintään yön yli, mieluiten vuorokausi tai pidempäänkin. Tajusin, että näille resepteille on myös yhteistä vähäinen hiivan määrä. Tai siis paljon vähäisempi kuin mihin aiemmissa kokeiluissani olin tottunut.

Uskaltauduin kokeilemaan sämpylöitä vielä kerran ja olin ihan onnesta soikeana: sämpylät olivat rapsakoita ja sisältä meheviä, eivät maistuneet hiivalle ja säilyivät pidempään tuoreen veroisina. Nyt olenkin vähän enemmän innostunut erilaisten sämpylöiden ja leipien tekemisestä, kun oivalsin riittävän pitkän kohotusajan merkityksen sekä maltillisen hiivan käyttämisen.

Nämä kauraleipäset ovat viimeisin leipäkokeiluni, ja olivat kyllä ihan herkullisimmasta päästä. Rapeita päältä ja pehmeitä sisältä sekä maukkaita. Ohjeen löysin Valion reseptilehtisestä. Sulkuihin olen merkinnyt omat huomioni. Suosittelen kokeilemaan!