No, sakkaisiiha nä on kun on viisarveeki. Tää ok ikae resepti nöin se miu mummi näit teki, ainoostaa kaneli pois.

Meijän perheessä mies tekee näitä ja aivan ihania kun ottaa suoraan pakkasesta❤️

Mainiota, että nisut onnistuivat ja maistuivat. 👍 Kiitos kommentistasi, Jari!

Kiitokset hyvistä ohjeista. Onnistu tämmöinen silloin tällöin leipovakin tekemään. ja ihan syötäviäkin tuli.

Pellavapaidalle. Reseptisi kulostaa Sallalaiselta. Seiltä sain perinteelistä tieyoa jotta ilman sokeria ja viisi sakaraa perustana. Mutt aineet hieman vaihtelevaa. Sovita itsellesi sopiva.

Hei kaikki; kiitokset palautteistanne. Minun perinne-kampanisuissani on 15dl jauhoja, 500g voita, leivinjauhe, sooda, hippunen suolaa, 2dl kermaviiliä. Voi ja kermaviili antavat parhaan maun, mutta makoisia tulee toki margariinilla ja piimälläkin. Rasva nypitään jauho-leivinjauhe-suola-seokseen perinteisesti, mutta isolla koneella pyöräytän nykyisin. Kermaviili ja sooda sekaisin ja nopea sekoitus taikinaan. Sitten pyöräytän pötköjä, jotka painelen käsin kamman korkuisiksi ja paksuisiksi, leikkaan kamman pituisiksi, sakaroin eli leikkaan sakarat. Ei voitelua, ei sokeria. Uuniin 250 asteeseen. Vaaleanruskeaksi paistuminen vie uunista riippuen n.8 minuuttia. Sokerikampoja en ole koskaan edes maistanut 🙂 – täytyy eri nimellä kutsua, jos meinaan leipoa semmoisia 😉

Pellavapaita: Pakko tulla tänne heittämään,että olipa ihanaa ja mielenkiintoista lukea sinun kommenttisi. Sinulla näkyy olevan paljon tietoa ja rutkasti tunteita nisuja kohtaan. 🙂
Nyt viimeistään,Mariksen ohjeen ja sinun kommenttisi siivittämänä näitä on kyllä tehtävä,ja muodostettava oma mielipide avoimin silmin! 🙂

Saattaa olla 😊 aloin miettimään et oliko nämä nimellä ”teeleivät” silloi köksässä vai olivatko ne vielä jotain ihan muuta, mutta nisuja kyllä tehtiin. Kouluni kävin lahessa 😊 mutta olen savolais-karjalaista sukua ja äitinikin puhui nisuista välillä.

Kiitos teille kaikille kommenteistanne!
Ihanaa taas huomata, miten paljon tunteita ja muistoja leivonnaiset voivat meissä herättää. Olipa ne sitten lämpimiä tai ei niin mukavia. 🙂
Kun näitä kampanisujen ohjeita katselin, niin tein kyllä havainnon, että tämä leivonnainen on erityisesti kovin tunteikas. Tämä oma ohjeeni on tosiaan vain omaan suuhuni sopivaksi sorvailtu, ja ei varmasti ole se ihan perinteisin ja alkuperäisin.
Kuule sokeriruusu, minä aloin miettimään, että en kai vaan olisi minäkin köksän tunnilla juuri noina vuosina kampanisuja tehnyt!? Tarkkaa muistikuvaa ei ole, mutta jostain tuo ennakkokäsitykseni tätä leivonnaista kohtaan on kuitenkin syntynyt. Ehkä tämä on noina vuosina kuulunut opetussuunnitelmaan. 🙂
Mutta nyt tosiaan ennakkoluuloni sain kumottua, ja suosittelen muitakin kokeilemaan joko tuunatulla tai perinteisemmällä ohjeella. Tuo pellavapaidan mainitsema kermavaahto ja hillo näiden kera kuulostaa kyllä huisin hyvältä. Silloin ei varmasti kaipaa sitä sokeriakaan. 🙂

Nyt kyllä on vähän leikkimielisesti sanottava, että osui kuin parsinneula sydämeen nuo kommentit, etteivät kampanisut mielikuvissa ole kovin korkealla olleet yms. Olen ”pohjoisen poikia” ja suorastaan himoitsin ja rakastin kampanisuja jo lapsena. Minun herkku-kampani vain ovat sokerittomia. Aivan kuten Kinuskikissa toteaa, reseptejä on useita, riippuen missä maakunnassa / millä paikkakunnalla esim. Lapin maakunnassa taikinaa nypitään leivottavaksi. Itse en enää jaksa nyppiä rasvaa jauho-leivinjauhe-sooda-suola seokseen, vaan käytän konevoimaa. Siten tulee aivan hyvä taikina. Joukkoon vain kermaviili, vesi tai piimä, nopea pyöräytys ja sitten leipomaan. Ei kananmunaa, ei sokeria. Yksi aikuisista lapsistani on löytänyt ”kampanisujen idean” ja kyselee usein, onko kampoja. Ja peltirasiallinen kampoja menee hänelle – ja hän antaa palautuksena tyhjän rasian jne. Ja minä nautin, kun edes yksi monesta lapsesta ymmärtää kampojen ytimen! Olemme nyt todenneet, että itse asiassa kampani muistuttavat selvästi skonsseja. Nautinkin toisinaan kampani vadelmahillon ja kermavaahdon kera. Tuossa tosin omatunto vähän soimaa, koska koen toimivani ”epäkunnioittavasti” perinteistä kampaa kohtaan. Pääasiassa sentään napsin kampani sellaisenaan: pari kampaa kouransilmään ja telkkarin ääreen 🙂 ja ennen syömistä nautin silmänräpäyksen verran kamman ihanasta tuoksusta, josta tulvii mieleeni muistoja vuosikymmenten takaa ajasta, jolloin mummolla ei ollut mitään yleiskoneita, vaan käsin nypittiin voita jauhoihin, joita oli aina 14kkp. Vielä sivukommenttina, että ovathan kammat aika kuivia, etenkin jos paistaa liian pitkään, mutta ymmärrykseni mukaan ne ovat olleet oiva herkku ei-niin-kovin-vauraassa Kainuussa / Pohjois-Suomessa joskus ”aikojen alussa”, jolloin mm. sokerikin oli kallista. Usein kodeissa oli kuitenkin jauhoja ja ehkä omien lehmien maidosta voita ja piimää, joten tällaisia herkkuleivonnaisia voitiin tehdä vaatimattomissakin puitteissa. Tämä on arvokas ja arvostettava tausta leivonnaiseen liittyen, vaikka kommentti ei tähän ehkä oikein sovi. Tunteeni kampoja kohtaan vain ovat hyvin syvälliset, kun noilta seuduilta tulen ja tiedän menneisyyden olosuhteista aika paljon. Iloista leipomista ja lempeää viikonloppua kammoilla tai ilman 🙂