Cakeaus, Kinuskiemo ja liinukka, kiitos teillekin kommenteista ja mukavaa, jos innostutte kokeilemaan!
Tuo suklaaversio kuulostaa kyllä erityisen herkulliselta, Cakeaus! Keksitaikina kun on oikeastaan sokeriton, niin minusta nämä kaipaa juuri tuollaisen makean täytteen. Vaikka itse en pidä mistään kovin äkkimakeasta, niin tuohon täytteeseen olisin ehkä hippusen lisää makeutta kaivannut. Mutta makuasioita. 🙂

Tämä menee kokeiluun:)

Onpa siinä söpöjä pulleita keksikääröjä toinen toisensa kyljessä sievissä riveissä. Odottamassa makutestiin pääsyä. Sitten se onkin menoa! 😉

Wau!
Näitä pitää ehdottomasti kokeilla! Ja suklaatäytteellä tietenkin 😉

Kiitoksia mari-johanna ja soja! Juuri tämä pikkuleipien ulkonäkö houkutteli minutkin kokeilemaan. 🙂
Nyt kun tässä muistelen, niin minusta taikina oli sellaista pehmeää, eikä repeillyt ja oli helppo kaulita. En ainakaan muista, että sen kanssa olisin lainkaan taistellut. Joten uskoisin, että lapsiltakin onnistuu. 🙂
Ainoa mikä on jäänyt mieleen, niin se, että en saanut voita ja kermaa vatkattua puulusikalla mitenkään erityisen tasaiseksi seokseksi. Vähän sitä siinä säikähdin, mutta eipä sitä taida saadakaan kuin sellaiseksi rakeiseksi. Sitten kun lisäsin jauhoja, niin kyllä siitä rupesi taikina mukavasti muotoutumaan.
Itse otin varman päälle ja käytin paistonkestävää marmeladia, mutta varmaan onnistuu muullakin. Ajattelisin, että tuo mantelijauhe sitoo aika hyvin nestettä, mutta varmaan voi varalta ripsauttaa vaikka perunajauhoja mukaan, jos tavallista hilloa käyttää.

tosi sieviä ja tosiaan hauskoja, kun ensiksi luulee juustosarviksi tai croissanteiksi. Oliko taikina miten pehmyttä, luuletko pystyisikö lapset sitä käsittelemään?

Kuulostaa mielenkiintoiselta! En ole aikaisemmin tällaisista kuullut, ehkä näitä täytyy vielä joku kerta kokeilla.
Ensin katsoin kuvaa että juustosarvia olet tehnyt mutta mietin tuota nimeä. No,ei ollut juustosarvia. Ehdottomasti to do-listalle menee!