Kinuskileipomo mariorvokki

Kategoria: Muuta makeaa Nähty 2800 kertaa
 
26.06.2015
 
2 kommenttia

Erityisruokavaliot: Gluteeniton

LUKIJAN RESEPTIMarenkisatu


Olipa kerran neljä kananmunaa, joiden valkuaiset ja keltuaiset eroteltiin eri kulhoihin. Keltuaiset päätyivät omatekoiseen jäätelöseokseen, mutta valkuaiset jäivät astiaansa odottamaan kohtaloaan…

… Hetken kuluttua suuri käsi kaatoi puolet valkuaisista toiseen kulhoon, ja valkuaisten tiet erosivat. Toisessa kulhossa oleviin kahteen valkuaiseen sekoitettiin 1,25 dl mansikkatomusokeria ja seosta vatkattiin  hurjasti pärisevällä sähkövatkaimella useiden minuuttien ajan. Kun valkuaiset ja tomusokeri olivat jo aivan päistään pyörällä, lisättiin seokseen vielä tippa limemehua ja vatkaamista jatkettiin, kunnes vaahto oli kovaa ja kiiltävää, eikä se enää liikkunut astiassa mihinkään. Suuret kädet pyörittelivät kulhoa ylös ja alas ilmassa kuin vuoristoradassa, mutta vaahtovuoren huiput pysyivät tarkasti omilla paikoillaan.

Seuraavaksi hempeän vaaleanpunainen vaahto lusikoitiin pursotuspussiin, ja vaahdosta pursotettiin parikymmentä kaunista ruusuketta pellille leivinpaperin päälle. Sitten jo tutuiksi tulleet suuret kädet työnsivät pellin 100-asteiseen uuniin, jossa marenkiruusukkeet majailivat ensin n. 1,5 h uunin ollessa päällä ja sen jälkeen vielä muutaman tunnin miellyttävässä jälkilämmössä. Kahvipöytään marengit pääsivät siinä vaiheessa, kun niiden pohjat olivat täysin kuivat ja ne irtosivat leivinpaperista vapaaehtoisesti. Kauaa nämä pinkit ruusukkeet eivät pöydässä joutaneet kuitenkaan olemaan, vaan suuret ja pienemmätkin kädet napsivat ne nopeasti suihinsa. Suloiset prinsessamarengit olivat täyttäneet tehtävänsä täydellisesti.

Toiseen kulhoon odottamaan jätetyt kaksi valkuaista päätyivät myös sähkövatkaimen innokkaisiin hampaisiin. Mansikkatomusokerin sijaan näiden valkuaisten sekaan kaadettiin 1,25 dl kaakaotomusokeria. Vatkain pärisi ja pörisi, mutta vaahto ei muuttunut kiiltäväksi eikä kovaksi, vaikka vatkain teki kaikkensa. Lopulta suuret kädet päättivät lopettaa vatkainparan kiusaamisen ja kaivoivat kaapista esille pussillisen vehnäjauhoja.  Desi vehnäjauhoja muutti valkuaisvaahdon kohtalon hetkessä marengeista suklaakekseiksi. Matkan mutkista ja määränpään muutoksesta huolimatta pienet ja suuret kädet napsivat paiston jälkeen myös nämä herkut tyytyväisinä suihinsa. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Tarinan opetus lienee siis se, ettei kaakaotomusokerista voi tehdä marenkeja samalla tavalla kuin mansikkatomusokerista. Vai onko joku onnistunut kirjoittamaan eri tavalla sujuneen Marenkisadun?