Tervehdys sinulle Jari Inkilä ja kiitos viestistä! 🙂 Oli mukavaa kuulla että maistui! Brita on kyllä ihan ehdoton herkku! 🙂

Moi,
Lopultakin onnistuin, aivan mahtava kakku.
Alkuun ongelmana oli erotella valkuaiset ja keltuaiset…kun peukalo on keskellä kämmentä tuossa hommassa, nyt pullotekniikalla sekin onnistui.

Voi miten ihanaa kuulla kehuja,kiitos Piperrys! 🙂
Se lämmittää mieltä. No en tottatosiaan ole tullut ajatelleeksi jauhojen vaihtoa toisin päin. Seuraavan kerran taidan minäkin kokeilla sinun tavallasi. Onnea vaan sankarille! 🙂

Pakko oli tulla nyt kehumaan! Tänään tarjoilin tällä sinun ohjeella tehtyä britaa synttäreiden kunniaksi ja kehuja suorastaan satoi! Kaikki lapset ikähaitarilla 4-9 vuotta söivät omat palansa mukisematta ja appiukonkin mielestä kakku oli erityisen hyvää. Tapani mukaan muutaman muutoksen tein: Varoittelit ohjeessa pohjan murenevaisuudesta, joten vaihdon vehnäjauhon ja perunajauhon määrät päikseen. Pohja pysyi hyvin kasassa tällä muutoksella. Täytteenä oli omenaraastetta sitruunamehulla terästettynä sekä luumukermavaahtoa. Päälle ripottelin vain tomusokeria.
Vihdoin Brita on siis täälläkin selätetty 🙂

Kiitos Satu ja maris! Kyllä kannattaa tätä herkkua kokeilla.En tiedä onko minulla välttämättä toimivin ohje, mutta tällä ohjeella on tehty jo vuosia ja perheen kestosuosikiksi se jäi! Mutta sen sanon kuten jo ohjeessakin totesin, että kaveri ja pari paistinlastaa kannattaa varata viereen.Pohja on ohut ja marenki halkeilee mielellään joten kaksin aina parempi! 🙂

Juu, herkullisen näköinen on kakku, ehdottomasti! Huomioni kiinnittyi tuohon perunajauhoon kakkupohjassa. Itsekin tänä kesänä ekaa kertaa britakakkua virittelin ja pohjaa muutamaankin kertaan tein, kun ei oikein koostumus miellyttänyt. Mutta eipä tullut vastaan sellaista ohjetta jossa olisi perunajauhoja käytetty eikä tullut itsellekään mieleen, vaikka sokerikakkupohjassa sitä ehdottomasti käytän niin paljon kuin mahdollista. Tätä pohjaa täytyy siis jatkossa kokeilla. 🙂

Voi nam! Että on hyvän näköistä ja komppaan Kinuskiemoa siinä, että kädenjälki saa näkyä. En ole koskaan leiponut britakakkua, mutta monta kertaa on ollut kyllä mielessä. Tämä resepti pääsee kyllä kokeiluun mahdollisimman pian.

Kaunis kiitos Kinuskiemo! 🙂

Tämä on juuri sellainen ihanan herkullisen näköinen kakku, joka houkuttelee heti tarttumaan itsekin toimeen. Minusta käden jälki saa näkyä. Moni rohkaistuu yrittämään, kun ei näytä liian konstikkaalta ja silotellulta. Jos perheen ja muun tutun piirin kestitykseen rima laitetaan liian korkealla, niin helposti jää herkkuhetket kokematta. Näyttävän pumpulisen pehmeän koristelun olet ideoinut kahdesta varmasta, rypäleistä ja kermapursotuksesta. Tuohon haluaisi mieluusti kakkulapiolla kurkottaa! 🙂

Kiitos sanoistasi Piperrys! 🙂 Joo niinhän se on, ettei kahta täysin samanlaista Britaa ole olemassa,se on kakku joka kulkee omia polkujaan vaikka leipoja mitä yrittäisi. Mutta suosittelen. Ja täytteenkin / koristeet voi valita mieltymysten mukaan ja silti tulee hyvää!