Sävelsin kerran parinkin päivän tähteistä jotain pataa ja ilmoitin pöydässä, että tänään on tarjolla tähderuokaa. 4v katsoi minua ja lautastaan aivan ällistyneenä ja kysyi: ”Ai syöks tähdet TÄLLÄSTÄ ruokaa??”

Päätin yllättää tyttäreni, 7 v, ystävineen ja paistaa lättyjä.
Kutsuin tytöt syömään ja kuuntelin seinän takana keittiössä käytävää keskustelua.
Tyttäreini aloitti: Mun mummo tekee maailman parhaat lätyt, mun mamma tekee maailman parhaat vohvelit ja mun äiti ei osaa tehdä yhtään mitään…

Poikani, kohta 6 vuotias sanoi isälleen ruokapäydässä:”Isi, tuo laskuvarjo.””Ai, miksi.” ”No kun tää ruoka on niin taivaallista.” Ja ruokana taisi olla riisiä ja kanaa…

Meidän 2,5-vuotias ei vielä kaunistele. Jos maku ei ole mieleinen, kommentti on suora ja rehellinen: ”tämä on…PAHAA”

Mie olin perhetuttujen lapsia hoitamassa ja tein niille mansikkasorbettia, joka maistui kaikille mainiosti. Nuorimmainen(n.4-5v.)kysyi ”onko siulla vielä tätä sörpättii?” ja vanhin (n.11-12v.)tuli kysymään ” onko tätä tärpättiä lissää?” saatiin illan naurut ja siitä lähtien kun mie oon ollu hoitamassa kyseistä kolmikkoa on joka kerta joku kysyny että tehhäänkö sörpättiä/tärpättiä. 🙂

Pari vuotta sitten olimme äitini kanssa leipomassa jouluherkkuja ja keskustelimme mitä gluteenittomia herkkuja tehdään, sillä pikkusiskollani Reetalla (silloin 4v) on keliakia. Hetken päästä kuulimme kun sisarukset Reetta ja Annukka (2v) leikkivät kauppaa. Annukka oli ”kaupantäti” ja Reetta asiakkaana tuli ja kysäisi: ”Hei! Onko teillä gluteenittomia joulukuusia?”

Söimme 3- ja 6-vuotiaiden poikien kanssa äidin tekemää marjapiirakkaa. Piirakassa oli puna- ja mustaviinimarjoja sekä päällä ripoteltuna makeaa kauramurua. Marjat taisivat olla kuopuksen makuun hieman liian kirpeitä, kun piirakka ei meinannut hävitä lautaselta mihinkään. Kuopus – innokkaana kirkonkerholaisena – totesi ruokailuhetken päätteeksi: ”Tehdään seuraavaksi Taivaan Isän piirakkaa. Siinä olisi vaan pohja ja murua. ” ☺

Meidän 5,5-vuotias poika puheli pari päivää minulle, että ”minun pitäisi löytää joku hyvä ohje, mitä voisin sinulle äiti kokata”. Itsekseni mietein, että voitaisiin tehdä yhdessä kauralastuja kun kaikkia aineita löytyi kaapista. No ryhdyttiin tuumasta toimeen ja leivottiin kauralastuja. Mukava oli leipoa, mutta keksit eivät olleetkaan poikani makuun. Hän oli seuraavana päivänä tuumannut isällensä, että miten äiti osasikin leipoa niin pahoja keksejä. 😀