Kesääni on leimannut erilaisten perinnereseptien kokeilu – tätä satoa tulette näkemään blogissa elokuun aikana. Pohjoiskarjalaisen perinneruoan, lanttukukon, saloihin sain perehtyä anopin taitavassa ohjauksessa. Tässä resepti siis siten, kun se on mieheni suvussa totuttu valmistamaan. Yhtä oikeaa tapaa ei ole olemassa, vaan jokaisella suvulla on omat perinteensä. Esimerkiksi kuoren osalta myös ruistaikina on yleinen. Tätä kukkoa on valmistettu sukupolvelta toiselle periytyneiden oppien pohjalta. Tallentamalla reseptin ylös voin olla viemässä viestikapulaa eteenpäin.
Ennen vanhaan ruoat ja leivonnaiset ovat syntyneet näppituntumalta. Kokenut tekijä tietää, mitä ”käteen sopiva taikina” tarkoittaa. Tähän luottavat myös vanhat leivontakirjat, joiden ympäripyöreät ilmaisut tuntuvat jättävän nykyajan leipurin suorastaan heitteille. 😉 Anoppikin laittaa aina leivonnaisiinsa ainekset ”huntturissa”. Vaati nopeita refleksejä ehättää joka välissä vaa’an ja mittakuppien kanssa väliin, jotta sain määrät talteen! Yhteisen leipomisen jälkeen tein vielä yhden kukon ihan alusta lähtien itse, jotta sain varman tuntuman reseptiin.
Perinteinen kukko sisältää lihan ohella lanttua tai perunaa. Minusta lanttukukko on kuningas, mutta perunaversiollakin on kannattajansa. Nimenomaan lanttukukko on kuitenkin se miehen suvussa kulkenut kukko. Lanttujen esikypsennys ei ole välttämätöntä, mutta kuori pysyy helpommin ehjänä, kun lantut ovat pehmeämpiä.
Yleensä tämä ohje on tehty kaksinkertaisena, jolloin siitä tulee lähes pellin kokoinen ja syötävää riittää isollekin köörille. Kukko syödään leikkaamalla se siivuiksi ja päälle sipaistaan voita. Rakenne on hajoavainen, joten minusta kukko on helpointa syödä haarukalla ja veitsellä.
Itse en ole erilaisten lihalaatujen kanssa niin tuttu, joten kirjaan tähän osin itseänikin varten muistiin, että molemmat reseptin lihat ovat myynnissä näillä nimikkeillä valmiiksi pakattuina ja paloiteltuina. Myös tiskiltä saa tarvittaessa. Porsaan luuton kinkku on vastaavaa kuin karjalanpaistissa käytetty porsaanliha. Siinäkin rasvaisuus on plussaa, sillä emme halua kukosta kuivakkaa. Kylkisiivut ovat vielä rasvaisempia ja niistä tulee sekä makua että mehevyyttä. Kukossa voi käyttää myös esimerkiksi porsaan etuselkää, josta voi itse kuorimalla erottaa rasvakerroksen, leikata sen paloiksi ja rakentaa kerrokset samaan tapaan kuin tässä neuvottu (lihaisampi alle, rasvaisempi päälle).
pellavapaita: heh, hauska sattumus. Tosiaan niin oli saman oloisia kuvia kummallakin! 😄