Kropsu oli minulle ennen tätä reseptiä tuttu vain korvakuulolta, sillä Pohjanmaan mummolan ajoilta muistan tämän hauskan kuuloisen sanan, jonka merkitys ei minulle kuitenkaan koskaan selvinnyt. Isu hemmotteli meitä monenlaisilla leivonnaisilla, joista ehkä tunnetuimpia olivat hänen bebe-leivoksensa. Kropsusta minulla ei selkeää makumuistoa ole, vaikka varmasti olen sitäkin syönyt.

Haluan kuitenkin vaalia pohojalaasia leivontaperinteitä ja tällä reseptillä on tärkeä merkitys suvulleni. Härmästä kotoisin oleva äidin puoleinen suku olikin tiiviisti mukana reseptin kehittelyssä. Valitettavasti isun reseptiä ei ollut kukaan kirjannut ylös, sillä hän sekoitti taikinan aina näppituntumalta. Niinpä keskustelimme siitä, miltä kropsun kuuluu näyttää, tuntua ja maistua. Lopullisen hyväksyntänsä reseptille antoi äitini.