Huikean opettavaiset, työntäyteiset ja ihanat 9 Kinuskikissa-vuotta takana! Perustaessani blogia olin äitiyslomalla koodarin työstäni. Olin selvinnyt vauvavaiheen raskaimmasta osuudesta kaksosten kanssa: 10 kuukauden ikäiset vauvat nukkuivat nyt samassa rytmissä kahdet pitkät päiväunet. Löysin netistä leivontablogeja, joissa tavalliset kotileipurit tekivät uskomattomia konditorialuomuksia. Silloin asiat naksahtivat paikoilleen. Kiinnostukseni leivontaa kohtaan yhdistyi luovuuteen ja käsillä tekemisen tarpeeseen. Minulla ei ollut mahdollisuutta poistua kodista omien harrastusten pariin, mutta kaipasin vauva-arjen vastapainoksi jotain omaa henkireikää. Leipominen ja bloggaaminen oli helppo yhdistää päiväuniaikoihin ja perhejuhlien järjestämiseen.

Aluksi erityisesti kakkujen koristelu vei mukanaan, koska nautin teemojen suunnittelusta, kakkujen visuaalisuudesta ja pikkutarkasta näpertelystä. Nykyään koen, että toteutan itseäni myös valokuvien kautta. Vaikka leivonnainen itsessään olisi kohtalaisen yksinkertainenkin, varsinainen lopputuote on kuva, jonka rakentaminen sommitteluineen on joskus kovankin työn takana. Ehkä tämä on osaltaan vaikuttanut siihen, että hullaannun nykyään eniten tekniikoista, joiden kautta näyttävä lopputulos syntyy kohtuullisella vaivalla eikä tuntikausien työn tuloksena.

Joskus minulta kysytään, kumpi on tärkeämpää: maku vai ulkonäkö. Resepteistä olen ollut kiinnostunut aina. Siitä todisteena on käsinkirjoitettuja paperilappusia, joihin olen taltioinut isoäitien sanelemia ohjeita. Ennen bloggaamista en osannut koristelutekniikoita, vaan leipominen itsessään oli kiinnostavaa ja palkitsevaa. Kakkujen koristelun kautta leipomisesta tuli kuitenkin minulle ylivertainen, moniulotteiden harrastus. Yhä maku on ykkösasia ja kaikki lähtee toimivasta reseptistä. Koristelu on lisäelementti, johon kukin panostaa oman kiinnostuksensa mukaan.

Leipomisessa parasta on se, ettei koskaan voi olla valmis. On ihanaa, että on olemassa niin paljon asioita, joita ei vielä osaa! 🙂 Oppimisen antamasta onnen tunteesta huolimatta aina löytyy uusia kakun aiheita, tekniikoita, välineitä ja raaka-aineita. Paljon opin myös teiltä – esimerkiksi Kinuskileipomoissa julkaistuista resepteistä. Autamme toisiamme puolin ja toisin. Sanotaan, että parhaimmillaan kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa. Tämä pätee hyvin Kinuskiyhteisöön: yhdessä olemme enemmän.

Alkuun lähipiiriltä saatu palaute oli tärkeää: harvasta harrastuksesta ystävät ja sukulaiset ovat niin vilpittömästi innoissaan kuin ”joutuessaan” koemaistajiksi. Harrastuksen muututtua työksi jakaminen tapahtuu ennen kaikkea teidän kanssanne – lähipiirin makeakiintiö on tullut matkan varrella täyteen. 🙂 Sen vuoksi teiltä saadut kommentit ovat tärkein minua eteenpäin vievä voima, joka tekee bloggaamisestani merkityksellistä. Koen tärkeäksi, että voin resepteilläni auttaa arkisissa pulmissa liittyen esimerkiksi tarjoiluiden ideointiin. Leivonnalla on kuitenkin myös syvällisempi puolensa. Kiperissä elämäntilanteissa leipominen voi toimia taikinaterapiana, jolloin murheet jäävät taka-alalle. Kiitos, että olette näitäkin kokemuksia jakaneet kanssani.

Kolme vuotta sitten kirjoitin synttärirunon, jonka ajattelin julkaista nyt uudelleen hieman päivitettynä versiona. Sen myötä kiitän teitä sydämellisesti kuluneista vuosista!

♥ Kinuskikissa

Synttäriruno

Yhdeksän vuotta sitten, se oli syyskuinen päivä
Syntyi idea, aluksi vain ajatuksen häivä
Jospa minäkin aloittaisin oman leivontablogin
Kävin siitä naapurin Kaisan kanssa kiintoisan dialogin

Tapasimme päivisin mammatreffejä järkätä
Niille saatoin pientä leipomusta värkätä
Miksei reseptejä voisi nettiinkin laittaa
Saattaisivat muillekin kotileipureille maittaa

Oli kaksostytöt iältään vajaan vuoden
Päiväunia tuhisivat mulle omaa aikaa suoden
Kun vauvat tunteja olivat unten mailla
Aloin ajatuksissani taikinaa vaivata leipurin lailla

Ensin piti blogille nimi keksiä
Monista vaihtoehdoista sopiva ehdokas etsiä
Ei onneksi oikea nimi ollut kauaa kadoksissa
Jotain makeaa ja veikeää: sehän on Kinuskikissa!

Alkuun oli hauskaa omat kokeilut jakaa
Vaikkei heti onnistunut tai ollut pursotuskäsi vakaa
Siihen havaintoon kuitenkin koukkuun jäin
Ettei olekaan niin vaikeaa kuin näyttää päältä päin

Omatekoisilla herkuilla täyttyivät pian ystävien suut
Heille tarjoilin kakut, leivokset, piiraat ja muut
Näin onnistumisen elämyksiä oli helppo saada
Muille leipoessa tunsi olevansa sekä antaja että saaja

Lempiohjeitani kohta pursusivat Kinuskikissan sivut
Vähitellen aloin pursotusten kanssakin olla sinut
Huomasin, että siitä lukijat eniten kiittää
Kun tarkkaa selostusta ja vaihekuvia riittää

En leiponut enää vain saadakseni itse syödyksi
Vaan jotta reseptini olisivat muillekin hyödyksi
Kommenteista saamani kiitos ja into
Siitä tuli Kinuskikissan paras palkinto

Kun reseptejä alkoi olla satoja ja satoja
Oli sivuston kanssa etsittävä uusia ratoja
Ei lukija saanut reseptiviidakkoon eksyä
Siksi ei hakutoimintoa sopinut väheksyä

Niinpä alettiin uutta sivustoa koodata
Jotta voitiin syntyneet tarpeet kohdata
Lisättiin käyttöä helpottamaan yhtä sun toista
Galleriakuvia Kinuskien kakuista ja monen moista

Tämä ei ole ajatuserhe
Minä tunsin, että Kinuskit ovat minulle perhe
Halusin lukijat tiiviisti yhdistää
Blogin rinnalla yhteisöllisyyttä edistää

Vaikka Kinuskikissa ei ole aloilleen juuttunut
Ydinasia ei matkalla mihinkään muuttunut
Rakkautta leipomiseen ei mikään voima estä
Tärkeintä on, että se lähtee sydämestä

Oli mahdoton tietää, mihin kaikki johtaa
Että niin moni ihana asia harrastuksessani kohtaa
Vaikka murheet vei joskus alamäkeä jyrkkää tai loivaa
Sain Kinuskeilta aina lämmintä ja myönteistä voimaa

Yksi asia on kuitenkin aivan varma nakki
Te olette sivuston henki, ihan koko sakki
Ei yksin voi kukaan tällaista kokoon kantaa
Siihen jokainen oman tassunjälkensä antaa

Kiitokseni haluan esittää teille, rakkaat lukijat
Kinuskikissan uskolliset kannustajat, mahtavat tukijat
Kiitos Kinuskiperheeni: Sisko, Emo sekä Vaari
Teille soikoon kirkkain ja kuuluvin fanfaari!

16.10.2016 Kinuskikissa