”Äiti, millon me taas leivontaan?”
”No mitäs te haluaisitte leipoa?”
”Porkkanasämpylöitä!”

Jipii, ehkäpä 6-vuotiaiden pikkukinuskieni kriittisyys kaikkea vähänkin epäilyttävän erilaista (kuten porkkanaa sämpylässä) kohtaan alkaa hiljalleen hellittää ja voimme alkaa nautiskella yhä useammin uusista makuelämyksistä. Vielä puoli vuotta sitten ehdotus porkkanasämpylöistä sai hylkäystuomion. Uusiin makuihin totuttaminen vaatii toki yhä hienoista psykologista pelisilmää, mutta onneksi joskus ennakkoluulot karisevat kuin vahingossa. Tässä tapauksessa kiitos menee päiväkodille, jossa tarjotut porkkanasämpylät olivat vieneet lapsilta kielen mennessään. Näitä siis tehtiin lauantai-illan herkuksi. Uunituoreina, oikean voin kanssa syötyinä… voiko mitään ihanampaa olla olemassa? No ei varmasti voi! 🙂

Pelkkiä vehnäsämpylöitä en halunnut tehdä, minusta sämpylöissä pitää olla mukana ainakin jonkin verran kokojyvää, rouheisuutta tai lesettä. Nyt käytin valmista rouheista jauhoseosta ja lisänä kaurahiutaleita. Rakenne ei ollut täyttä höttöä, mutta silti hyvin pehmoinen. Kun porkkanan raastaa hienoksi, se näkyy valmiissa lämpimäisessä lähinnä värinä ja makuna – tästä voi olla apua, jos maistattaa porkkanasämpylöitä ”pikkukriitikoille” ensimmäistä kertaa. 😉