50-luku oli pullan eli ”vehnäsen” tai ”vehnäleivän” kultakautta. Sota-aika oli jäänyt taakse, joten viljaa, maitotuotteita ja sokeria oli jälleen vapaasti saatavilla. Vehnän kulutus kasvoi ja makea vehnäleipä edusti kaikkea sitä, mistä viime vuosikymmenellä oli jouduttu tinkimään. Kahvi vapautui säännöstelystä viimeisenä vuonna 1954. Pullaa leivottiin moneen muotoon: pitkoksi, kranssiksi, bostonkakuksi, korvapuusteiksi… Varsinkin maalla oli tavallista, että lauantai pyhitettiin leivontapäiväksi ja pullaa paistettiin sunnuntaiksi ja koko seuraavan viikon varalle.
Olen tätä ohjetta varten käynyt läpi vanhoja keittokirjoja ja yhdistellyt niistä reseptin vanhanaikaisia sananmuotoja mukaillen. Hakasulkeisiin merkityt kohdat ovat omia lisäyksiäni/tarkennuksiani.
pellavapaita: ehkä tosiaan tämän kaltaiselle muodolle kannattaa jo asetteluvaiheessa antaa tilaa levitä. Eli asettelu väljästi, koska paistuessa muoto joka tapauksessa menee hiukan suppuun. Kuten arvelitkin, pellin pituus tässä rajoitti asiaa.