Minulla oli ilo tehdä tilauskakku ystävälleni, joka sai ulkomailta vieraita kestittäväkseen. Alkuasetelma oli mahdollisimman mieluisa kakuntekijän näkökulmasta. Kun kakun teema oli päätetty, sain nimittäin vapaat kädet. 😉 Toiveena oli, että kakun koristelu liittyisi Suomeen. Minua kiehtoi ajatus jää/lumiaiheisesta vuodenaikakakusta, jossa suomivärit tulisivat luontevasti teeman kautta mukaan (niin, jossain päin Suomea tiettävästi vielä on talvisinkin lunta). Tässä vaiheessa en ollut vielä miettinyt toteutusta tarkemmin. Ainoa ehto oli, että kokonaan marsipaanilla kuorrutettua kakkua ei haluttaisi. Onneksi mietintäaikaa oli mukavasti, joten pystyin jättämään asian hetkeksi hautumaan. Ensin ei mitään kuningasajatusta meinannutkaan tulla. Sitten kerroin tilauksesta isälleni ja hän ehdotti välittömästi avantoa. Tarvittava inspiraatio syntyi samassa hetkessä ja näin jo jäälautat silmieni edessä.
Suklaata sisältävien muiden tarjoiluiden vuoksi täytteeksi toivottiin ensisijaisesti jotain muuta. Valkosuklaa kuitenkin hyväksyttiin mustikkatäytteen kaveriksi. Otin vielä oikeuden omiin käsiini ja käytin lime-valkosuklaata, jossa on aavistus enemmän raikkautta. Kakun sisuskin yrittää siis olla vähän suomihenkinen värimaailmaltaan. Tavoistani poiketen en tällä kertaa laita tähän reseptejä näkyviin. Syynä on se, että en mielelläni laita tänne mitään sellaista, mitä en ole itse maistanut. Toki kumpikin täyte tuli pakostakin valmistamisen yhteydessä koemaisteltua, koska ne eivät olleet minkään valmiin kaavan mukaan tehtyjä. Mutta kokonaisuuden toimivuus jäi nyt toteamatta.
Tässä vielä kuvien kautta selostusta kakun syntyvaiheista.
Avannosta nouseva urheilullinen nuorimies olisi voinut olla helpompi muotoilla jostain muusta aineesta kuin marsipaanista, ehkä sokerimassasta. Marsipaani pehmenee niin nopeasti käsissä, että suunnilleen jokainen yksityiskohta piti vaiheistaa pipon tupsua myöten, jotta edellinen osa ehti kovettua välillä. Osat liimasin toisiinsa sokerikuorrutteella. Ihon värin tein sekoittamalla marsipaaniin keltaista, punaista ja hieman valkoista väriä. Ukkeli voi näyttää lähikuvassa vähän tökeröltä, mutta mittakaavakin on pieni. Laitoin tuohon yhteen kuvaan kynän taustalle, jotta koko hahmottuisi paremmin. Pää oli pikkurillini kynnen kokoinen.
Jääelementti on tehty valkosuklaasta. Sulatin valkosuklaan ja vaalensin sävyä valkoisella tomuvärillä. Käytin myös hieman värjäysominaisuudeltaan tehokkaampaa nestemäistä valkoista, mutta vain vähäsen rakenteen kokkaroitumisen pelossa. Siitäkään huolimatta keltaisuus ei peittynyt täysin - väriä kului sitäkin enemmän. Päätinkin hoitaa lopun valkaisun käsittelemällä jään pintaa. Levitin suklaan leivinpaperilla päällystetylle leikkuulaudalle. Yhteen kohtaan jätin pyöreän esineen (pursotuspussin liittimen toisen osan), jonka ympärille olin irroittamisen helpottamiseksi kiertänyt leivinpaperia. Näin suklaaseen muodostui avanto. Laitoin suklaan jähmettymään jääkaappiin ja sitten vielä pakkaseen.
Jäätyneeseen pintaan sivelin hopeista ja valkoista tomuväriä. Tämän vaiheen olisi voinut hyvin ohittaakin, sillä lopulta päädyin käyttämään helmiässuihketta, jolla tuli kaikkein tasaisin ja kivasti kiiltelevä lopputulos. Värjäämisten jälkeen laitoin suklaan vielä hetkeksi pakkaseen. Sen jälkeen aloitin jännittävimmän vaiheen eli levyn pilkkomisen jäälautoiksi. Kuten vähän pelkäsinkin, yhdestä väärästä kohtaa lautta hajosi. Tarkoitus oli jättää osa yhtenäiseksi jääalueeksi, jossa avantokin tulisi sijaitsemaan. Valitettavasti levy halkesi juuri avannon kohdalta. Päätin kuitenkin olla heittämättä hanskoja tiskiin ja peittää halkeaman myöhemmin tomuvärillä. Muutoin paloittelu onnistui hyvin. Kun olin leikannut veitsellä irralleen isomman jäälautan, tökin loppuosaa levystä veitsenkärjellä, jolloin se halkesi itsestään lautoiksi. Lopuksi ripottelin jään pinnalle sinne tänne valkoista tomuväriä lumeksi.
Jäälauttojen lomasta pilkottavasta merestä halusin siniharmaan. Toteutus vain mietitytti. Kiiltäväpintainen sen tietysti tuli olla, jotta se hahmottuisi paremmin vedeksi. Ensin pohdin juustokakkujen päällä usein käytettävää kiillettä. Siis jotain sokeroitua lientä, joka hyydytettäisiin liivatteella. Mutta pelkäsin, että a) pohja imisi kiilteen itseensä b) alta paistava ruskea pohja saisi kiilteen näyttämään sinisestä sävystä huolimatta epämääräisen väriseltä. Päädyin sitten ottamaan esille täytteestä ylijääneet tuorejuuston ja rahkan, jotka arvioin riittävän paksuiksi rakenteeltaan. Yhdistin ne toisiinsa, sokeroin seosta hieman, värjäsin sinisellä ja mustalla elintarvikevärillä ja sekoitin joukkoon yhden liivatteen. Levitin seosta kakun päälle niin ohuelti, että pohja jäi juuri ja juuri peittoon. Sitten tein hyytelösokerista kiilteen, jonka edelleen sävytin siniseksi ja lusikoin sitä siniharmaan taustan päälle. Meri oli valmis. Valmiin kakun kuvissa sininen sävy ei juurikaan erotu, mutta näissä alla olevissa kuvissa se näkyy paremmin.
Kun kiille oli hyytynyt, siirsin kakun lopulliselle alustalleen. Sitten nostin päälle jäälautat.
Reunoille levitin kermavaahtoa. Laitoin kakun alareunaa kiertämään leivinpaperisuikaleita, jotta kakkualusta ei töhriintyisi kermasta. Sivelin kermaa ensin paksuhkosti leveällä veitsellä. Sitten ohensin ja tasoitin kerman lastalla. Tämän jälkeen poistin varovasti suojapaperit.
Ruusut olin tehnyt jo aiemmin. Asettelin ne ison jäälautan toiseen reunaan. Liimasin ruusut jäähän sokerikuorrutteella, jotta ne eivät kuljetuksen aikana kierisi pois paikoiltaan. Laitoin avantoon suklaamarsipaanista tehdyt portaat ja niihin nojaamaan uimarin. Pursottelin isolla pyöreäpäisellä tyllalla reunoille palluroita ja ripottelin avannon ympärille lisää tomuväri-lunta halkeaman peitoksi. Avantoon laitoin vielä hieman glitteriä (sellaisia kiiltäviä hiutaleita) jäähileeksi (lähikuvia ottaessani tätä ei oltu vielä tehty).
Nostin valmiin kakun jääkaappiin noutoa odottamaan. Jotenkin minulla oli kuitenkin epämääräinen olo, että onko kaikki nyt kohdallaan. Kurkistelin vähän väliä jääkaappiin tarkistaakseni, että kakku on yhä tallessa. 😉 Sitten huomasin ukkelin olevan vähän kallellaan. Tarkempi tarkastelu osoitti, että marsipaani oli alkanut sulaa kiilteen päällä. Se oli siis ehdottoman huono alusta marsipaanille! Jos kakku olisi syöty parin tunnin sisällä, mitään ongelmaa ei olisi ollut. Mutta nyt iltaan oli vielä aikaa. Otin sitten portaat ja uimarin pois, jotta enempää vahinkoa ei syntyisi. Kovia kokeneelta avantouimarilta jouduin amputoimaan jalan. Laitoin koristeet paikoilleen vasta, kun kakkua tultiin hakemaan. Päädyin käyttämään uimarin tukena cocktail-tikkua (tikku kulki miekkosen sisällä ja siitä suoraan kakkuun). Sen avulla sain uimarin mielestäni hyvin tukevasti kakkuun kiinni. Portaat saivat nojata jään reunaan, joten niidenkään pehmeneminen ei onneksi pilannut alkuperäistä suunnitelmaa. Myöhemmin luin huojentuneena tekstiviestin, jossa kakkua kiiteltiin kovin. Loppu hyvin, kaikki hyvin!
Loading...
Kinuskikissa
Instagram
Twitter
YouTube
Pinterest
Kiitoksia, näillä tiedoilla pääsen eteenpäin 🙂
SOKERPALANEN:
Pohja lienee ollut tavallinen sokerikakkupohja, 24 cm. Suklaan määrää Kinuskikissa joutuu arvailemaan, saattoi olla 100 g. Aikaa on vierähtänyt 😉 Kinuskikissalla tuosta kakusta. Silloin ei tullut laittaneeksi ylös kaikkia yksityiskohtia. Aika varmoja nuo vinkit kuitenkin ovat. Suklaata voisit varmuudeksi ostaa hiukan isomman levyn, sillehän löytyy käyttöä.
Voisinkohan sen verran udella tästä kakusta että mitä pohjaa olet käyttänyt, minkä kokoinen kakku ja paljonko valkosuklaata meni jäälauttojen tekemiseen? =) Teen 60-vuotis juhliin kakkua ja näistä vinkeistä olisi apua, kiitos!
Mainitsit tuolla, että marsipaani oli liian kellertävää. Itse olisin käyttänyt aivan valkoista sokerimassaa. Mutta hieno kakku kuitenkin.
Ihan tajuton kakku! Puolustan kyllä ruusuja. Ne antavat vaikutelman, että kysessä on tavallinen juhlava kakku, jonka pinta on alkanut halkeilla paljastaen kylmän meren, josta yhtäkkiä kiipeää avantouimari ylös.
Kiitos piskuinen! 🙂
Ihailen näitä sivuja aina aikaajoin ja ihmettelen miten te ehditte leipoa noin ihania kakkuja niin usein, itse koen hankalaksi jo pelkän aloittamisen kun pitäisi hankkia niin monenlaista tyllaa ja väriä sekä härpätintä 😀 Onneksi voi ihailla näitä 8)
kakkujen ihailija: kiitos. 🙂 Marsipaani sulaa kiilteen päällä, tämä oli hyvä opetus siitä. Ei siis koskaan kiillettä ja marsipaani- tai sokerimassakoristeita toistensa läheisyyteen!
marsipaani sulaa jääkaapissa,tästä syystä ukkosi alkoi voimaan pahoin jääkaapissa 🙁 Kakku on ihanan näkönen!
Mintukka: kiitos!
Sulla on aivan mahtavia kakkuja täällä.. Tämäkin avanto-kakku todella kaunis!
Noora: kakkusi oli todella hieno! 🙂
Minäkin sain ideaasi käytettyä nyt viikonloppuna kakussani. Ja hyvin se ainakin mielestäni onnistuikin 🙂 Kiitos paljon mahtavista vinkeistä ja kuvasarjoista!
Lintsi: kiva, että idea pääsi kiertoon. 🙂 Loistokeksintö soveltaa jäälauttateemaa Pingu-hahmon kanssa! 😀
hei kinuskikissa,
kiitos hyvistä ideoista! käytin tätä kakkuasi mallina poikani synttärikakkuun. päälle koristeeksi tuli tosin pingu eikä avantouimari :). olen tätä kakkua ihaillut vuoden verran ja nyt oli hyvä tilaisuus kokeilla sitä itse!
Noora: kokemukseni mukaan kiille ja suklaa sopivat hyvin yhteen eli eivät vaikuta toisiinsa mitenkään ja kumpikin pysyy hyvänä. Marsipaani- ja sokerimassakoristeiden kanssa onkin sitten eri juttu. Ei sitä hankala ole leikata tai riippuu tietysti ovatko jäälautat tosi isoja.
En oo varma, oonko jo joskus kommentoinu tähän kakkuun, mutta jos oon niin teen sen nyt uudelleen 🙂 Tosi hieno ja upeesti toteutettu idea! 😉 Oonkin ite suunnitellu sellasta jännää kakkua (jossa kyllä lopputulos ei varmasti vastaa suuniteltua :D) niin nyt löysinkin hyvän konstin tehdä tuon jään. 🙂 Mut sellasta kysyisin, että kun tuon jään alla on tota hyydykettä, niin alkaako siitä tulla sellasta nestettä, kun tuo valkosuklaa on tuossa päällä? Ja onko kakkua sitten hankala leikata? Ihania oli ne lumpeet tuolla ihan ekoina myös =)
Kiitos Minna, ihanasti sanottu!
Täytyy kyllä ehdottomasti sanoa, että kakkusi näyttävät todella upeilta ja varmasti maistuvat myös herkullisilta. Täytyy kokeilla jonain päivänä kun sopivasti aikaa ja aineksia löytyy. Voisin hyvin kuvitella sinulla pienen kakkupuodin.
Voi teitä, ihania kommentteja taasen! Kiitos paljon Hönttä, kattimatti, Hellapoliisi, Susanna ja Marjo!
Eksyin sivuillesi vahingossa, toisilta kakkusivuilta ja nyt tulen kyllä käymään usein täällä. Mykistyin tästä kakusta, UPEA idea, mieletön juttu se vesi esim.
Mä oon ihan puulla päähän lyöty!!
Hienoa!!!!
Wau! Olet tehnyt todella kauniita kakkuja! Oot tosi taitava! ..tää kakku on niin hauska. Mahtava idea! 🙂
Moi!
Katselin pitkät rimpsut näitä sun juttuja ja kyllä täytyy ihastella. Todella taitavasti toteutettuja luomuksia.
Nostan lätsääni ja jatkan ihmettelyä=)
Oh, miten mulla oli jäänyt tähän kohtaan kommentoimatta. Luulin että oon kommentoinut! Noh paree myöhään kun ei koskaan- minusta tämä kakku on täydellinen juuri tuollaisenaan. Ruusut sopii kuin nenä päähän, liian tyhjää ois ilman. Ehkä se sauna ois ollu ok, mut ehkä turhan mahtipontinen silloin… Makuasioita, toki- mun mielestä siun tekemän ruusut on niin jumalaisia että niistä ihan tuntee tuoksunkin!
Mielettömän upea kakku! hauska idea ja upea toteutus!!
Gebardi: kiitos käynnistä ja kehuista. Täytyypä tulla visiitille sinnekin. 🙂
Aivan mahtava kakku, tosi hienosti ideoitu!!Olen linkittänyt sut blogiini 🙂 Mun sivut saa myös halutessaan linkittää.
Suurkiitos taas uusista kommenteista!
Sanna ja Rouva V: linkitys sopii toki! Tulen kyläilemään teillekin vielä tässä päivitystauon aikana! 🙂
Hienoja on kaikki sun kakut.
Laitoin tämän blogiosoitteen vaklauslistalleni, sopiihan tämä?
Minä kun täällä vaklaan alvariinsa.
upea !
Tää kakku on kyllä ihan uskomaton! Wautsi, mielettömän hieno idea ja toteutus sanoo avantouimari! *huokaus*
wautsi, tää ei ole enää kakku, vaan taideteos!
Upea kakku! Mahtava oivallus! Teet todella hienoja juttuja ja aika omanlaisia. Tarkoitan, että samanlaisia kakkuja/ideoita ei löydä muilta sivuilta! Linkitän sinut sivuilleni, sopiiko??
Pauliina: Kiitos tosi paljon valkosuklaa-vinkistä marsipaanin sulamisongelmaan! Ensi kerralla taas vähän viisaampana!
Kiitos myös Pullahiirelle, Hannalle, kanelille, Edinalle ja Matildalle kivoista kommenteista. Erityisesti Matildaa haluan kiittää ihanista sanoista. Olen ihan vaikuttunut, että kakkuni on saanut tällaisia pohdintoja aikaan!
Johanna: kiitos sinullekin kommentista! Tykkäsin kovasti sauna- ja jääkarhuajatuksista. Jääkarhut tosin olisivat antaneet hieman harhaanjohtavaa Suomi-informaatiota ulkomaalaisille vieraille. 😉 Joka tapauksessa ne olisi ollut helppo mukauttaa maisemaan. Lumilyhdyssä olisi ollut mittakaavaongelma ja ehkä lumikinoksestakin olisi ollut hankalaa saada tarpeeksi näyttävää.
Ensi vuonna sitten uudenlaiset talvikakut, nyt on jo kevät mielessä! 🙂
Tosi hienoja luomuksia sinulla, monet inspiraatiot olen täältä saanut 🙂 Silti täytyy sanoa, että olen samaa mieltä muutamien muiden kanssa noista ruusuista. Itselle sattui ”ensimmäisenä” silmään ja mietin niiden tarkoitusta. Niiden tilalle olisin ehdottanut lumikinosta, lumilyhtyä tai saunaa (eri sijoitelulla tosin), toisaalta esim. jääkarhukin olisi ollut humoristinen (minun mielestä ainakin 🙂 ). Mukava kun jaksat laittaa tarkkoja kuvia ja ohjeita. Kiitos!
Wau, wau, wau! Kaikki ylistys kakullesi, mitä voi kuvitella! Aivan mahtavaa kuvanveistotaidetta muun lisäksi. Onneksi kuvasit uimarin joka kulmasta, oikea kunnon bodari oli kyseessä, jäntevä, lihaksikas kaveri. Ja kakun uskomaton tunnelma, jäätävän hiljainen rauha huokuu maiseman yllä. Ajatella, että kakussa on tunnelmaa! Sitä katsellessa voi pysähtyä nauttimaan maisemasta aivan kuin taulusta. Jos vähänkin olen hermostunut tai stressaantunut, niin jäälauttakakku ruudulle! Oikein tunnen, miten viileä hiljaisuus ja jäämaiseman kauneus toimivat terapeuttisesti. Ja onneksi laitoit nuo ruusut! Ilman niitä kakku olisi mielestäni ollut liian steriili. Ehkä juuri nuo ruusut saavat kakkusi sittenkin näyttämään kakulta eikä maisemalta taulussa seinällä. ONNEA loistavasta toteutuksesta!
Voi, miten ihanan upea! Loistoidea ja täydellisen upeasti toteutettu!
Kiitokset vielä aivan mahtavasta kakusta! Vieraamme olivat todella vaikuttuneita sen ulkonäöstä ja kakku joutui välittömästi pöytään tultuaan salamavalojen räiskeeseen, siis aito linssilude. 😉 Kun kakku lisäksi maistui ihanalta, mitä muuta sitä voisikaan toivoa.. 🙂
Upeaa jälkeä taas! =)
Hieno kakku! Jännää, että täällä oli noista kakkukukista keskustelua, kun olen kovasti miettinyt kyseistä asiaa. En siis sinun kakuissa vaan omissani:o) Siis tosiaan hieno idea tässä kakussa ja todella hieno toteutus!
Vautsi, onpas tosi mahtava idis tullut sulle ja paljon olet nähnyt vaivaa toteuttamisessa. Oikein on hieno ja tarkkaa työtä.
Tuohon sulamisongelmaan on ihan simppeli ratkaisu.Olen saanut aikoinaa UnelmaUllalta neuvon sipaista valkosuklaata marsipaanikoristeiden pohjaan, niin sitten hyytelö ei ala sulattamaan niitä.
Itselleni kävi sama kohtalo viime keväänä, kun pääsiäiskakun keltainen kiiltävä pinta muuttui hetkessä vihreiden narsissien lehtien alla sulaksi keltavihreäksi liemeksi. Ja se tapahtuu sitten nopeaan. Koristeet pitäisi laittaa paikoilleen ihan juuri ennen tarjoilua.
Kiki: kyllä minun puolestani täytekakku kelpaa täytekakuksi ilman ruusujakin, ei kai tässä siitä ollut kysymys. 🙂 Olen samaa mieltä siinä, että on hyvä muistaa tuo selkeys. Olen kyllä tiedostanut vaaran, että kun on paljon ideoita ja liian vähän kakkuja niiden toteuttamiseen, niin homma saattaa mennä ”överiksi”. En silti usko, että olisin tässä kohtaa tehnyt mitään toisin. Ehkä osasyynä on sekin, että halusin tarjota tilaajan vieraille enemmän yksityiskohtia hämmästeltäväksi. Mutta näkemyseroista ja vaihtoehtoisista toteutuksista on aina mielenkiintoista keskustella! Se tässä hedelmällistä onkin, että jokaisella on niin oma tyylinsä, jota parhaansa mukaan toteuttaa. Kiitos vielä kommenteista.
Kinuskikissa, olisin ihan viileesti pysynyt tiukasti hienossa teemassa (hyinen avanto) ja antanut sen puhua puolestaan. Eli siis kukat kokonaan pois… Tuo pintastruktuuri tuossa suklaassa on aika makean näköinen ja joskus vähemmän ”krumeluuria” on tosiaan impaktimielessä vaikuttavampi. Heh, jos niin voi sanoa, niin kukat on vähän tuossa päällä tårta på tårta. ;D Ei kai vaan ole olemassa jotain leipurimaakarien neuvostoa, joka määrää, että täytekakku ei ole oikea täytekakku, jossei siinä ole ruusuja? Koska muuten minä olen pulassa… Mutta siis joo, tämähän on taas niitä mielipideasioita, yksi tykkää äidistä, toinen tyttärestä ja parhaat isästä. ;D
Ymmärrän toki miksi ne ruusut siinä ovat, jos juuri kukista koko prosessi lähti. Upea kakku ja hieno toteutus!
Tuhannesti kiitoksia ilahduttavista kommenteistanne! Mukavaa myös, että joku rohkenee rakentavaan kritiikkiin, kiitos Kikille! Jäisinä hohtavat ruusut halusin mukaan niiden tuoman juhlavuuden takia. Valmis kakku kertoo aina jotain siitä ajatusprosessista, joka kakkua on edeltänyt. Tässäkin ruusut olivat elementti, jonka halusin alusta asti mukaan ennen kuin muusta toteutuksesta oli tietoakaan. Kyse olikin enemmän siitä, mitä ruusuille kaveriksi. Ymmärrän silti pointtisi. Mielenkiinnosta kysyn, mitä sinä olisi laittanut ruusujen tilalle?
wau, upea kakku!
voi että mikä kakkuidea..taas!!! sulla se on taito ihan tosi hyppysissäsi 🙂
mahtavasti olet onnistunut saamaan avannon avannon näköiseksi.
Oho, aika persoonallinen ja huiman hieno. Mä oon ihan mykistynyt tuosta vesi-ideasta… Mutta noi ruusut oisin jättänyt pois, kokonaisuus ois ollut tyylipuhtaampi ilman niitä.
Aivan mainio kakku!! Kaunis ja hauska yhtä aikaa!!
Yhdellä sanalla kuvattuna:
Mahtava, Upea, Täydellinen, Loistava jne jne jne jne………………
Ihana idea kakkuun ja taidokkaasti olet sen totteuttanut… Bravoo!