Joo mä en oikeastaan ollut suunnitellut ollenkaan tuleeko omaan käyttöön vai lahjaksi, niin tein vähän molempia kokoja. Joo – riittävä määrä puolikas satsikin on!

Pakkohan tätä reseptiä oli kokeilla! Mä päätin tehdä vain puolikkaan annoksen ja hyvä olikin, koska suklaadippaus vei oman aikansa. Ja koska eka tekeminen ei välttistä onnistu, en halunut riskeerata vaivaa.

Otin pikkukattilan, jossa kestikin kauan ollakseen puoli annosta. Kinuski kiehui koko ajan ja kun 30 min oli mennyt aloin huolestua, koska mittari näytti vain 120 tai jotain. Päätin nostaa vielä levyn lämpötilaa 4/6:een (olin pikkuhiljaa nostanut lämpötilaa alun laskun jälkeen). Kun levyn nelosella oli vaarana palaa pohjaan (ottaa liikaa paahdetta), nostin kaksi kertaa kattilan pois ja sekoitin pohjamudan kautta.
Ja 40 minuutissa lämpömittari tuli 145:een.

Pienessä annoksessa olikin haasteena nopea kovettuminen, joten reunoista ei tullut tasaisia (joten paljon jäi reunoja maisteluun) 😉

Mutta krokantti oli valmiissa Daimissa suussa juuri sopivan naksahtavaa!

Kiitos tästä reseptistä!

Nam, ihanaa! 😍 Tätä on pakko päästä pian itsekin kokeilemaan! 🥰

Kinuskikissa: Kiitos 🙂 Kyllä, tein täyden annoksen. Ja 145 ast täyttyi. Käytin isompaa teräskattilaa kuin kinuskeja keittäessä. Ihmetys oli iso, kun noin äkkiä valmistui; normaali kinuskin keittäminen välillä 20 min vie. Kattilasta varmasti johtui. Kivasti naksahtaa kylmä pala, joten oikeaa Daimia on 😀
Lisäys: Tarkennuksena tuli mieleeni lisätä se, että tuo 16 min on se aika, jonka seos oikeasti kiehui. Laskin sen siitä hetkestä, kun kiehuminen alkoi. Menihän siinä muutama minuutti siis ensin levyllä oloa ennen kiehumisen alkua. Koko kiehumisen ajan 4/6 oli levyn nappula.

Itse tehty daim, osa 2.

Kyllä Fazerin sininen on tällaisessa käytössä maultaan ”poikaa” 🙂

Krokanttipalat olivat ohjeen mukaisesti jääkaapissa, pidin n.30 min.

Suklaasulaa muutamaan laitoin ohjeen mukaisesti kahden haarukan avulla. Totesin, että liian vaikeaa minulle 😀

Jatkoin näin: Otin ihan pikkiriikkisen-kiikkisen krokanttipalan nurkasta kiinni etusormen ja peukalon ”kulmalla”, upotin toisen pään suklaasulaan eli pala ikään kuin ”seisoi polviaan myöten suklaasulassa”. Oikeassa kädessä olevalla haarukalla nostelin suklaata koko palan päälle eteen ja taakse, pyyhin liiat pois myös sekä edestä että takaa ja vielä sivuiltakin 😀

Sitten ritilälle ja haarukan piikillä koristeviirut vedin. Tärkeänä yksityiskohtana se, että ekan vedon vedin aina sitä nurkkaa kohden, jossa oli lähes nuppineulanpään kokoinen kohta ilman suklaata: sormieni vuoksi 🙂 Se peittyi vaivatta tuolla koristevedolla 🙂

Suklaasulaa apulaiseni lämmitti 15-20 sek mikron alimmalla teholla kolmesti välillä. Meni nimittäin loppua kohden hyvin äkkiä liian paksuksi.

Pienet reunapalat uitimme suklaassa ja pistelimme makeisiin suihin maistiaisina 😀 Ei niitä reunamuruja paljon ollutkaan.

Olemme apulaiseni kanssa yltiö-tyytyväisiä; oli hyvin haastavalta tuntuva homma ohjetta lukiessa, mutta kiinnosti kokeilla – ja tarkalla ohjeella sujui hyvin.

Loppuun vielä kiitokset Kinuskikissalle tarkasta ohjeesta ja siitä, että tosiaankin teet paljon työtä / kokeiluja ennen kuin ohjeet ovat meille näkyvissä. Ihan napsauttamalla tarkka ohje ei synny, se on selvä. Kiitos.

Itse tehty daim, osa 1.
Olen hyvin hämmästynyt! Kesti vain 16 minuuttia, kunnes 145 astetta oli saavutettu. Jännitystä riitti seuraavaksi kaatamisessa ja leikkaamisessa, eikä tietenkään kaikki sujunut kuin ”Kinuskikissan römsöössä” 😀 Mutta irti ovat palat toisistaan, kiiltoa on. Suklaashow alkaa pian; saa nähdä, millaisia versioita saamme apulaiseni kanssa aikaiseksi 😉 Kerron kuvalla, jahka valmista on.

Muokkaus: Se vielä, piirsin leivinpaperille rajat 24 x 32 cm ja sitten vielä merkkasin viivojen ulkopuolelle merkin palojen leikkaamisen alku- ja loppukohdaksi. (Kun viivojen sisäpuolelle tuli massa, niin leikkausmerkit piti merkata tietenkin viivan ulkopuolelle.)
Tuo helpotti hahmottamaan, miten leveälle massan levittää / lopuksi kaulitseekin ja mistä leikaten tulee kivan kokoiset palat.

Veitsi kannattaa tosiaankin öljytä, useampaankin kertaan leikkauksen aikana. Sormella me pyyhkäistiin öljyä ja taas leikkasi 🙂