Kinuskiemo, kiitos kysymästä. 😊 Kyllä, krokantti pehmeni niin, että leivoshaarukka pystyi siihen hyvinkin. Tässä kuvassakin se on jo niin pehmeää rakenteeltaan. En vain saanut taivutettua reunoja alaspäin. Johtui kyllä siitäkin, että oli pehmeä vaahto alla. Tämän saman krokantin olen tehnyt täytekakun päälle aikaisemmin, ja osasin ennustaa, että pitsi kyllä pehmenee aika nopsasti ihan kakkulapiolla leikattavaksi ”kinuskiksi”, kun kerman kanssa pääsee kosketuksiin.
Parastahan se olisi, jos olisi taivuttanut krokantin muotoonsa heti uunista ottamisen jälkeen. Mutta kun olin jo tuon kerman suunnitellut muffinssien päälle, niin ei lämmintä krokanttia siihen päälle oikein viitsinyt istuttaa. 😄

Onpa hauska sovellus Puolukkamuffinssi-reseptistä! Ja kun mainitsit ufon, niin totta tosiaan, myös lennokkaan näköinen. Kun valkosuklaan ryydittää mantelisella katteella, niin herkussa löytyy. Ja kun harvemmin saa ufoa maistaa, niin menekki on taattu. Hempeyskukkanen ekstra koristeena! 🙂

(Mitenhän kävi pehmenemisen? Pystyikö leivoshaarukalla rikkomaan mantelista pintaa?)