Kinuskiemo: sinähän näpyttelit täydellisen, syvääluotaavan analyyysin Runebergin torttujeni sielunelämästä. Mahtavaa! Kiitos. 😀

Jos nämä tortut osaisivat puhua, niillä olisi jännittävä tarina kerrottavanaan. ”Uskomattoman seikkailun koimme, mutta sisulla kaiken kestimme. Välillä näytti tosi huonolta, olimme melkein romahduspisteessä, ja heti perään melkein synnyimme uudestaan. Mutta tässä nyt olemme, yhtä kokemusta rikkaampina ja, jos mahdollista, normaaliakin herkullisempina. Taisimme olla, joko vahingossa tai tarkoituksella, leivontatiedon koekaniineja. Loppu hyvin, kaikki hyvin.” 🙂

Kiitti mari-johanna! Eihän tämä nyt kaikkien taiteen sääntöjen mukaan mennyt. Yleensähän sitä tavataan sanoa, että ei päämäärä ole tärkeintä vaan se matka. Nyt kyllä sanoisin, että viis matkasta, kunhan päämäärä oli halutunlainen. 😉

Kävin sinua kyllä viestillä jo muistamassa tuolla Runeberg sivullakin, mutta pakko tulla sanomaan, että onpas upeat tortut! 🙂
Jos ei tietäisi mitä nämä tortut ovat joutuneet kestämään niin kuvan perusteella ei osaisi kyllä päätellä.
Siis Wautsi wau, sanois meidän pojat! Ehkä todella kannattaa harkita tuota esipaistoa ennen leivinjauhetta… hih! 🙂
Toisaalta ehkä se ei kaikissa resepteissä toimisi…. 🙂