Näiden suunnittelun eteen en kyllä hirveästi vaivaa nähnyt. 🙂 Mutta aika useinhan siinä niin käykin, että rennolla otteella, ilman onnistumisen pakkoa, syntyy ihan mukiinmenevää jälkeä. Kiitos, Aamuriemu, kommentistasi!

Oi miten ihania!!

Suuret kiitokset kommenteistanne kaikille! Itsekin olen ilahtunut, että näistä tuli näinkin kivoja. Tämä tilanne kun tuli lievästi sanottuna vähän yllättäen. Kaiken muun häsläämisen yhteydessä yhtäkkiä huomasin, että kädessä onkin unohduksiin jäänyt möykky suklaamassaa. Ihan ex tempore aloin sitten näitä tekemään, kun yllätyksekseni sain möykkyyn mikrossa eloa. 🙂
Pikeeriäkin tein toista kertaa elämässäni, ja vatkaimetkin oli likaisena. Laiskuuksissani lusikalla sekoittelin senkin, ja himppasen paksuksihan tuo pääsi. Mutta loppu hyvin niin kaikki hyvin. 🙂
Ja mari-johannalle vielä kerron, että siellä lautasen alla on mummun tekemä pitsiliina. Että sinänsä osuva mielikuva sinulla. 🙂

Aivan ihastuttavia! Voi sitä onnellista, joka tuollaisen piparin saa lautaselleen, kuusensa oksalle tai lahjapaketin koristeena! 🙂

Sinun pipareista on tullut siks näyttäviä että juhlapöytään on turha stressata muiden leivonnaisten takia. Ihan jotain arkista ja tavallista kun kumminkin jäävät noiden piparien varjoon.

Voi miten jouluiset ja ihanat! Todella kauniita, tulee mieleen vähän sellainen mummolan pitsiliina. 🙂