mari-johanna ja Kinuskiemo: kiitoksia! Tässähän oli sellainen juttu, että ensin mainostin vanhemmilleni, että teen tiramisua isänpäiväksi, kun he saapuvat pitkästä aikaa taas samalle paikkakunnalle kanssani. En ole tiramisua koskaan tehnyt tai maistanut, niin olen haaveillut siitä siksikin.
No, torstai-iltana kun aloin tehdä tiramisua tekeytymään seuraavaksi päiväksi jääkaappiin, niin sainkin idean, että kyllä se kakku pitää sittenkin tehdä! Sopivasti oli kakkupohja pakastimessa valmiina (pari kuukautta sitten jäi käyttämättä) ja ei kun vielä pieni pyörähdys kaupassa. Kermaa ei tietenkään tullut ostettua tarpeeksi ja kuorrutteeseen sitä ei riittänytkään ihan tarvittavaa määrää. Siksi kai kuorrute paksuuntui liiaksi ja tuli ärrinpurri. 🙂 Mutta ihmeesti se oli jääkaapissa tasoittunut ihan kelvollisen näköiseksi.
Että kakku tuli tällä kertaa kasattua pika-aikataululla ja ilman etukäteissuunnittelua. Ja tiramisu jäi vielä toiseen kertaan. 🙂

Herkullisen näköinen moka! Sitä olisi ollut kiinnostava maistaa, siks hyvältä se tuossa kuvassa näyttää. Mutta olisi se ollut sinulle aika noloa seistä siinä esiliinan puolikkaat käsissä katsomassa, kuinka vieraat popsivat herkullista kakkua ja suklaakuorrutetta suuhunsa! Olisivat epäilleet, että esiliina on protesti liiaksi ahmiville vieraille. Meidän kaikkien onneksi näin ei käynyt, saatiin sentään kuva viime hetkellä. 😉
Ihana koristelu! Kauniit suklaiset ja vaaleanpunaiset ruusut suklaalastupedillä. Nam!

Teillä otettu siis varaslähtö huomiseen juhlapäivään… ja voi miten upean näköisellä kakulla! Kuulostaa vallan herkulliselta! 🙂
Kuva ei kyllä ainakaan minulle kerro miten tuo suklaa kuorrute on epäonnistunut, jos olisit essusi noin upean luomuksen takia repinyt niin essu olisi hajonnut turhaan.
Eikä näytä suklaakuorrutteen ongelmat haitanneen syöjiäkään kun kakku on jo melkein tuhottu loppuun. 🙂
Leppoisia isänpäivä tunnelmia vaan sinne teille ja pidetäänhän essut jatkossakin ehjinä, hih! 🙂