Tuo omenaruusupiirakan pohjataikina vaikutti, Kinuskiemo, niin kivalta ja erilaiselta, että oli ihan pakko saada kokeilla sitä tässä yhteydessä. Varsinainen piirakka kokonaisuudessaan on vielä kokeilematta, mutta niin hyvältä sekin näyttää, että kokeiluun menee varmasti. 🙂
Nyt muuten yhtäkkiä muistin, että laitoin pohjataikinaan lisäksi psylliumia (muistaakseni 2 tl). Ajattelin, että jos se parantaisi vähän leivospohjien rakennetta. Tiedä sitten oliko siitä miten paljon hyötyä, mutta ainakin paiston jälkeen leivospohjat olivat tosi hyvin käsiteltäviä ja jämäköitäkin.
Höh, kun en eilen muistanut sitä lainkaan! Näin siinä käy, kun on sama pää kesät ja talvet. 🙁

Kuulostaa maukkaalta yhdistelmältä noista kahdesta reseptistä. 🙂 Näyttävät pursotukset tekevät leivoksista juhlatarjottavaa. Eikä maku varmasti petä odotuksia. Vuoat puoltavat mielestäni paikkansa, hauras pohja ja runsas kuorrute on helpompi ja siistimpi syödä vuoasta käsin.
Toisaalla luin, että teit jo pakastustestinkin, joten ylimääräiset pakkaseen.
Kyllä raparperista on moneksi. Ja kekseliäästi kiinnostaviin aineksiin yhdistettynä vielä useammaksi!

Kiitos kehuista, mari-johanna! Välillä aina innostun näpertelemään. 🙂
Itselle olisi ollut piiras aika iso satsi syötäväksi, ja kuitenkin siitä olisi tehnyt mieli maistaakin ennen pakastamista. Olisi vaan sitten ollut aika kurjaa nostaa pöytään pakkasesta sellainen riivityn näköinen piiras vaikkapa vieraille. 🙂 Mutta leivokset ovat hyvä kompromissi: leipuri saa maistaa ja siitä huolimatta jää jäljelle ihan säädyllisen näköistä tarjottavaa. 🙂

Tosi söpöjä leivoksia olet tehnyt,ihanan näköisiä! 🙂
Ja olit tuonne kommentoinnut, että kestivät pakastuksenkin , se on varmasti monelle käytännöllinen tieto! 🙂