Katopa, Kinuskiemo, pääset sinäkin paremmin kartalle kun annan kompassin käteesi, ja sen avulla suunnistat kakun toiselle puolelle. Siellä se kovia kokenut reuna luuraa. 😉

Voi mari-johanna, suuri kiitos kauniista sanoistasi! Huojentavaa kuulla, että se näyttää kelvolliselta. Itse en osaa vielä sanoa ulkonäöstä yhtään mitään.
Oli ihan kamala tilanne, kun yritti aukaista vuoan lukkoa niin keksireuna alkoi irtautua kauttaaltaan täytteestä ja lähti vuoan mukaan. Ja edes veistä ei saanut väliin, kun keksipohja oli niin tiiviisti jymähtänyt siihen reunaan. Sillä aikaa kun surin lattian rajassa, niin kakku vissiin sen verran lämpeni, että sain terävän veitsen väliin ja hitaasti nirhasin kakun reunaa irti vuoasta. Vähän tuo reuna sortui, mutta sain ”liimailtua” irronneen palasen takaisin. Toiselta puolelta ei tosiaan ole niin kuvauksellinen. 🙂
Ruusuja innostuin väkertämään vähän enemmänkin, niin lykkäsin rasiallisen niitä mukaan. Saa koristella sitten muut mielensä mukaan. Nyt ei ole kakku enää minun vastuulla. Huoh! 😀

Juuri kävin sulle laittamassa viestiä tonne baileys sivulle mutta nyt huomasin tämän….
Pelastettua tuli todentotta! 🙂
Mitenkään tuskaasi väheksymättä, mutta tämähän on kaunotar ja varmasti juhlien puheenaihe, herran jestas kuinka kaunis!
Kuvan välityksellä voisi ajatella jos ei tietäisi totuutta, että tuo kaunis pitsi reuna kuuluu kakkuun. Suklaakoristelu on napakymppi ja ruusut keskellä viimeistelevät taideteoksen! 🙂
Nyt kuule ole ylpeä itsestäsi, selvisit hienosti kriisin keskeltä voittoon! 🙂

Kuulepa, maris, ihan en nyt pääse kartalle. Missä kohdassa se ”epäonnistuminen” luuraa? 😉