Ideana oli esitellä uusille työkavereille vähän, että multa taittuu kakkuprojekti jos toinenkin. Pian olin löytänyt itseni taas täältä Kinuskikissan blogista etsimässä ideaa. Kukkapenkkikakkua voisin soveltaa opetusmielessä, näyttäisin työkavereille tämän juhannustaian seitsemästä Suomen kauniissa luonnossa kasvavasta ja syötäväksi kelpaavaksi kukaksi. Eikä täten haittaisi juhannuksen viettoa jos vaikka unissaan näitä kukkia tyynyn alta purisikin. Kun juhannusyönä laittoi seitsemän kukkaa tyynyn alle yöllä näki unessa tulevan puolisonsa. Ja juhannusyönä, kun kuulee käen kukkuvan kukkuun määrästä lasketaan montako vuotta on häihin. Kakun kanssa tuli hieman kiire, mutta kaikki pelasi niin kuin pitikin. Sain nopealla komennuksella keksikuskin kiinni ja tilasin kaupungin päästä vohveleita pari pakettia ja kirsikoita tähän projektiin. Sitten aamulenkillä ennen työkaverin yhteiskyytiä odotellessa keräsin kukkaset, kun valikoimaa Istunmäen maaseudun pelloilta löytyy moneen lähtöön. Töissä se säätäminen alkoi vasta, ensin pudotin kakkupohjan lattian kautta ja keräsin kukkapenkin pystyyn niin sanotusti Pisan kaltevan tornin taktiikalla ja ikään kuin palapelinä. Siinä projektissa tuli juotua pari kupillista kahvia, kun suunnitelma jalostui päässäni aina eteenpäin. Pohja piti pyöräyttää pakastimen kautta, kun juhannuksen pidennetty viikonloppu painoi jo päälle. Pari tuntia häärin keittiössä ja pian huikkasin pomolle, että saa tulla katsomaan mitä tein. Sain palautetta, että wau. Tyttö taitaa osata nämä hommat. Mistä sä tuon keksit? Hianohan tuosta tuli, eikä menoa annettu haitata vaikka kakkupohjan kanssa kävi tuo moka. Päästiin hyvillä mielin valmistautumaan kesäviikonlopun viettoon kotona. Tajusin kotiin päästyäni viikkoa naapurin kanssa ynnäillessä sen tärkeimmän: Mä rakastin tätä lajia, mä otan jokaisen kakun haasteena vastaan ja paras päivä on se kun saa upottaa lapion multaan...eikun siis kakkuun. Ja kahta samanlaista kakkua ei ole mahdollista tehdä, jokainen on uniikkikappale. Hyvää juhannusta kaikille kinuskeille (ja upealle työporukalle, siihen porukkaan johon minut pyydettiin mukaan kesäksi nopealla komennuksella) Ja töissä saa leipoa! Tämmöinen tarina oli kakun takana.