mari-johanna: Kiitos, samoin sinulle perheinesi lempeää joulun odotusta 🙂 Tällainen lihapiirakkahan on monen perheen vakioherkku ollut joskus vuosikymmenet sitten, ja on sitä edelleen.
Minä olen harvakseen tehnyt, ja kyllä nimenomaan aikuiset pojat etenkin tykkäävät; heille suolainen maistuu paremmin kuin makeat äidin herkut. Miniät ja tytöt nauttivat niistä puolestaan 🙂
Tavat, perinteet – ne ovat jokaisella perheellä omansa, ja tuntuu turvalliselta ja lämpimältä sydämessä, kun pitää kiinni tutuista tavoista 🙂

Tämä kuva nostaa veden kielelle ja lapsuusmuistot mieleen. 🙂
Kun minä olin lapsi tämä levylihapiirakka kuului jostain syystä meillä joulun odotukseen..
Tehtiin sitä toki muulloinkin, mutta aina aatonaattona kuusen koristelun jälkeen meillä oli tätä iltapalana.
Olen kysynyt äidiltäni mistä moinen tapa juontaa juurensa vaan eipä oikein tiedä hänkään…. Siitä vain tuli tapa, joka joulu, aatonaattona!! 🙂
Ja niin se tapa juurtui minuun, että nytkin jo oikein odotan aatonatto iltaa, teen kaksi levylihapiirakkaa, osa syödään itse, osa viedään vanhemmilleni ja loput palat jaetaan jo omissa kodeissaan asuville pojillemme.
Lämmintä joulunodotusta sinulle ja sinun isolle katraallesi!! 🙂

Kinuskiemo: Kyllä, kiitos : )”Lähes itseni ikäiset” poikani ylipäätään tykkäävät enemmän suolaisesta kuin makeasta, noin niin kuin isommassa määrin, joten tämä oli synttärisankarillekin tervetullut suolainen pala. Ja kun on niin tuhtia, niin arkeenkin on ihan ateriaksi asti jopa perheelleen 🙂

Kyllä nämä komeat ja muhkeat, reilun kokoiset palat saavat synttärisankarin suun messingille. (Kera vieraiden!) Maistuvat ihanilta koska tahansa, ilta-, aamu- tai välipalana, kahvituksen suolaisena lajina jne! Tuskinpa jäi lautaselle muruakaan?😋